Puhu pukille - se vastaa ruotsiksi

Pakki-sentteri-veskari-huoltaja-valmentaja Lankinen oli aloittanut lauantaisen synttäriaamunsa, kuten huhujen mukaan kaikki muutkin viikonloppuaamunsa, pullanleivonnalla noin puoli kuusi. Viikon treenijaksoa tasapainolaudan korkeuksista tarkkailtuaan Lankinen oli tietääksemme todennut, että tulevista peleistä tulee hyvinkin mauttomia, jos asiaan ei puututa keittiön suunnassa. Voitosta luvattujen leipomusten toivossa sokerinhimoinen, tuleva diabetesryhmä, juoksentelikin seinille jo ennen lämpöjä samalla kun huolto tilaili keväälle litroittain insuliinia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lehto nimettiin injektioruiskujen vaihdosta vastaavaksi viittaamatta mitenkään hänen liikkumisalueeseensa Kannelmäen sekä Kallion hollilla.

Lauantain ottelu sujui toivotun ripeästi, kun seremoniakuulutusten perusteella toisella tuomareistakin pelipäivä oli juhlapäivä. Siinä ei illan syntymäpäiväohjelmaa jo odotellessa paljon kättä nosteltu ja ennen erien alkua suoritettavat joukkueiden yhteiset huuteluthan ovat myös reilusti yliarvostettuja. Prolaisetkin kokoontuvat maalille lähinnä teroittamaan toisilleen, että tämä on tytöt nyt se OMA maali, toiseen suuntaan pitäisi vetää. Tarkennuksi vielä kyykytetään pari valinnaista pelaajaa melkein maton pintaan, jotta viesti varmasti menee perille. Koko ryhmä kuitenkin kiittää joutuisasta tuomaritoiminnasta ja lähettää toiveen erotuomariasettelun head directorille, että synttärisankareita ihmeessä lisää peli-iltoihin.

Sunnuntaina sokerihumalaa saatiin ylläpidettyä vielä pari erää, mutta horrokseenhan siinä lopulta päädyttiin. Loppuanalyysissa nähtiin ratkaisevaksi käännekohdaksi toinen erätauko, jolloin alhaisen verensokerin sumentamat pelaajat hämääntyivät samoille sijoille pukuhuoneessa eksyneistä Laitisen hattarahuulirasvasta ja joukkueen joulukuvan rekvisiitaksi tarkoitetusta pukin parrasta. Viimeinen erä menikin sitten parran palasia rykiessä ja kanssapelaajille hattaran sitkeyttä ja olematonta makua kirotessa.

Iltapäivän päätteeksi todettiin, että koko viikonlopun tapahtumathan oli järjestetty Pron salaliitto-osaston toimesta vain ja ainoastaan juuri kyseisen joulukuvan ottamista varten ja kahden päivän ravaamisen ja sokeriryöpyn saldona olivat joulunpunaiset naamarit ja pullaposket koko ryhmällä. Tämän lisäksi Kippilää oli juoksutettu armottomasti joka suuntaan, jotta joulupukin roolia tukisi juuri ja juuri ilmoille pihahtava, paljon tavallista möreämpi ääni. Ilmeisesti ainakin asustus onnistui täydellisesti, sillä sen verran innokkaasti vielä omaa cup-jatkopaikkaansa metsästävät Pron juniorit Rautalan johdolla seurasivat katsomosta pukin liikkeitä ja rustasivat lahjalistaa kuumeisesti loppuverryttelynkin ajan.


Parhaat ideat lähiajoilta:

• E. Kujala hankki Kuukauden Pe(i)laaja – pystin jo lokakuulta, jotta projekti ei turhaan häiritse varsinaisia pikkujoulukuukausia. Loistava ajoitus, blogi onnittelee!

•  ”OLS:n valmentaja b näki joukkueensa olleen valmiimpi otteluun ja kiitti pelaajiaan pelin tekemisestä selväksi jo ensimmäisesäs erässä.”
Raporttia (pikkujoulujen jälkimainingeissa..?) Salibandyliigan sivuilta ottelusta OLS-Keppana. Pro haluaa kehittää ideaa ja valmennuksesta tullaan nimeämään ainakin J, V ja G, jotta saadaan huijattua lisää junioreita treeneihin.

Ulkomaanjaostolta terkkuja!! :)
Toivotaan, ettei ollut SAS lentoyhtiönä takaisin päin...