Vihdoin joulukalenteri korkattiin, musiikki pauhasi,
jännitys tiivistyi ja juomapulloja etsittiin joukolla. Ei ole muuten tällä
kaudella jännittänyt ketään näin paljon. Alkoi hallitsematon pyöritys ja
hikivirrassa kalpeni Niagarakin, reisissä hapotti ja tuntui, ettei kotiin pääse
ikinä, jos osoitteensa sattuu edes enää muistamaan. Ruuvikin kiristyi matkan
varrella monesti. Rypistyksen jälkeen ryhmä totesikin, että huipulle on vielä matkaa.
Noin seitsemän minuuttia.
Tai yhden Greyhound-remixin verran.
(Todentuntuisia flashbackeja tiedossa näistä
intervalleista oikeana jouluna eli 20.12.2012 Hartwallilla).
Spinning-tunnille saapuneet kielitaitoiset Prolaiset
luulivat kyseessä olevan kevyen lenkin jälkeisen pyörtsäreiden harjoittelun.
Paitsi tietysti jo käytännössä lajin ammattilaiset Lehtimäki ja Salmen Tiia. Totuuden
(ja parien juoksutrikoiden) paljastuttua alkujärkytyksen alta, unohdettiin
kylmästi mailan ja pallon kanssa pyörimiset ja todettiin kauden suurimman
haasteen olevan edessä ja rohkeasti joukkio nousi ratsaille. Ennen tuntia
yritettiin myös psykologista painetta vähentää kaikin keinoin; hammaslääkärin
vastaanotollakaan ei kannata suuremmin vilkuilla niitä ulos tulevia ihmisiä,
joten samasta syystä yritettiin käytävällä vältellä edelliseltä tunnilta pois
raahautuvia läpimärkiä paitoja.
Urhoollisesti jokainen ylämäki saatiin vedettyä ja
ilmeisesti tänään ainakin kaksi joukkueesta on pystynyt kävelemään portaita.
Kokemuksen jälkeen kilpapyöräilijöiden lääkkeiden tukkukäyttökin sai
uudenlaista perspektiiviä, aiemmin kun nappeja luultiin lajissa vedettävän vain
sen takia, että sisätreeneissä maisema vaihtuisi rivakammin. Palkinto Tour de
Klaukkalasta odottaa kuitenkin jo kulman takana tonttujen vieressä. Huomenna päästään treenien jälkeen pikkujoulujen
makuun ja palanen Hesarin pikkujouluohjeista onkin muokattu joukkueen käyttöön. Toivottavasti TTVK ei vedä herneitä nenään plagioinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti