Liiganaisten blogi sulkeutuu toistaiseksi

Liiganaisten blogi suljetaan toistaiseksi kunnes löytyy uusi ylläpitäjä.

Over and out.. Finaalit!!

Radiohiljaisuutta uhmaten blogi kertaa vielä playoff-pelien menneitä hienouksia. Ensimmäinen sarja mustaa hevosta vastaan, sen jälkeen tasaista vääntöä kriittisen vierasyleisön edessä ja vihdoin palkintona finaalit! Tätä on odotettu niin blogin kisakatsomoissa kuin Tampereellakin. 10 vuotta. Ensi maanantaina se alkaa, Tappara - Ässät. Ja sitä ennen toki toinen kevään kohokohta eli finaalisarjoista se vähemmän oranssinen, mutta silti aivan yhtä tulinen.

Pron viestintäosasto tuli siihen tulokseen, että pleijarimuistelmat on parempi kirjoittaa jo ennen varsinaista ratkaisua, sillä onko kukaan ikinä niistä viimeisistä peleistä mitään muistanutkaan? Vai mitä tähän sanoo Pron tuoreet pronssimitalistit?! Onnea tytöt, loistavaa!

Turun kohtaaminen toi joukkueelle kolme voittoa sekä yhden Kujalan lisää (pahvi tämäkin). Samalla harjoiteltiin hartaasti, jotta bussin istumapaikat olisivat kaikilla hallussa, jos vaikka pohjoisen matka napsahtaa (ja napsahtihan se). Salmen Tiiakin saatiin huijattua Pirates of the Caribbeanin kuvauksista takaisin; 90% keskittyminen=50% suoritus vai 50% (peli)silmä = 100% Salmi = 100% PRO..? Oli miten oli, kaikki laskusuoritukset on tehty Herra Valmentajan, todennäköisesti lapsiltaan kaappamalla, välkkyvällä ideakynällä, jolla tällä hetkelläkin viedään joukkueen huomio juuri ennen ottelua, jotta pelaajat eivät huomaisi kuvioiden loppuneen.

Välierissä Ouluun tai takaisinkaan ei kukaan päässyt ilmateitse ja tästä provosoituneena Kippilä päättikin protestina matkia lentokonetta erään rankkarimaalin jälkimainingeissa. Jo tähän mennessä on kuitenkin nähty finaaleissa sellaisia tuuletuksia, ettei uskoisi joskus harvoin kentällä nähtyjen lahnafemmojen olevan edes samojen käsien tuotosta. Bussimatkat olivat kuitenkin hieno kokemus. Riippuen tietysti, kuinka lähellä oli majamajoitusta ja vaneria. Tai Laitista, Hanssoneita & Frendejä. Ilmeisesti bussikuskien toiveesta ajettiin ihan kahteen kertaan pohjoisen reissu, kierrettiin yhteensä neljä kertaa Kärsämäen huoltoasema välttäen epäilyttävän näköistä motellia ja hämmästeltiin jäätien leijonaa, joka hämmästeli urpoja, jotka "pelasivat" jalkapalloa lumikasassa (ja kenties myös valmennusta, joka yritti pommittaa samaisella pallolla pelaajiaan juuri ennen peliä..) Osa valmennuksesta/huollosta keräsi pohjoisesta myös käyttökelpoisia tuliaisia joukkueen vammaosastolle. 

Joukkueen huoltohan on loppukevään ajaksi saanut vahvistusta Mamma Kumpuniemestä ja blogi pahoitteleekin levittämäänsä huhua kinesioteippien turvotusta vähentävästä vaikutuksesta. Samalla myös informoimme joukkuetta ja valmennusta, että kaikki ajat juuri ennen rantakuntoon pääsemistä ovat varattuja eivätkä teipin vaikutukset ole parhaimmillaan alavatsassa tai leuan alla.

Teipeillä tai ilman pelatussa Tampereen ensimmäisessä Grande Finalessa Wickman ei meinannut pysyä silitetyissä housuissaan ja liiallinen iloisuus hälyttikin sunnuntaiksi paikalle ADT:n koko eteläisen dopingkomppanian. Blogi tiedottaakin, että Haapasalo ja Sainio vetäytyvät julkisuudesta, kunnes B-näyte on tarkistettu ja uudelleen tarkistettu ja ilmoitetaan, ettei Mäntsälän huoltikselle jäänyt huoltolaukku tai sieltä löytyvät neulat ole missään yhteydessä mihinkään.

Kausi alkaa kuitenkin olla paketissa ja ympyrä sulkeutunut. Kuten syksylläkin, ei kukaan vieläkään tiedä mikä halli, missä pukuhuone, millä pelataan ja kenen vastuu.

Kivisen lupailemaa Maamme-laulua (myös ehdotettu Ruotsin versio käy) odotellessa, on aika nauttia kevään jännittävimmistä peleistä, nostaa rahat pankista ja toivoa hartaasti, ettei saada valkoisia asuja finaaleihin!

Liitolla saattaa olla pommit loppu, mutta meillä ei.

Mitä vaan voi tapahtuu!! (lainaus: Mira Wickman / Ellie Goulding).

Tätä mieltä myös Pron viestintäosasto on blogista. 

Toimitus kiittää vinkistä ja kuittaa!

Kuka on kingi?

Viime aikoina joukkue on ollut lännessä, idässä ja maassa. Näistä paikoista mukavimmaksi todettiin länsi, jonne suunnataankin seuraavaksi. Valmennuksella oli puolivälierien vastustajan valinnassa kenties oma erityinen syynsä, joka selviää aivan muutaman rivin päästä. Mahdollisen Samppa Linnan äidin tapaamisen lisäksi siis. Myös suora laivayhteys Turusta Ruotsiin hakemaan Krantzia joukkueen vahvuuteen saattoi vaikuttaa asiaan.

Lappeenrannassa syntyi huhujen mukaan jonkin sortin epäuskoa valmentajien ohjeistukseen. "Vedot maalia kohti" on selkeästi väärin rakennettu käsky, sillä tolppahan on osa maalia, ja siihen osuttiin ainakin blogin näkemän kuva-aineiston perusteella. (Toim. huom. tolppaanhan on vaikeampi osua kuin maaliin, joten ei ollenkaan huonosti vedetty.) Harjoitusviikko todennäköisesti vietittiin epäselkeiden ohjeiden ansiosta hyvinkin riitaisissa merkeissä, sillä lopputuloksena joukkue "kivitti" siviiliuhrina loukkiosaston Wickmanin lauantain ottelun alkuseremonioiden Teho-patukoilla. Suurin lataus purkautuikin tähän ja loppuilta tuli lunta tupaan enemmän kuin Foreca varoitti. Ikävin saldo illasta oli Salmen Tiian silmäblokkaus. Blogi toivottaa joukkueen uudelle piraatille pikaista paranemista, #argh#!! Tällä viikolla kehitetään piratismia ehkäisevää toimintaa ja mietitään roolitusta joukkueen sisällä. Salmen opaskoiraksi sekä olkapääpapukaijaksi onkin monia loistavia vaihtoehtoja niin pelaajissa kuin taustajoukoissakin. Toki tehtävät ovat määräaikaisia ja toivon mukaan hyvin lyhyitä, mutta näyttävät erittäin hyvältä ansioluettelossa.

Sunnuntaina pestiinkin sitten kasvot ja muut ruumiinosat. Fiiliksen nostatus onnistui ja olipa jopa sisarusrakkautta ilmassa. Huikean tyttösalibandytapahtuman yhteydessä sai arvailla avausmaalin tekijää ja blogi selkeästi havaitsi veikkauslapun, jossa K.Kujala oli kirjannut (tarkistetusti oikeilla yhteystiedoilla) ensimmäisen maalin tekijäksi E.Kujalan. Lisää sisaruksiahan joukkueeseen muuten tuli lauantain alkuesittelyissä - onnittelemme uunituoreita siskopuolia Lehtimäki, Lehtimäki, Hietamäki.

Tällä viikolla viimeistään kaivetaan kaikki fakta ja fiktio Tepsistä esille ja odotetaan vesi kielellä pleijaripaitoja painosta. Vastustajan kotikaupungista selvisikin hyvin pelottava yksityiskohta jo parisen viikkoa sitten. Yleensähän Suomessa palloilulajien keskuudessa Kuninkaasta puhuttaessa katseet suuntautuvat tiettyyn monisanaiseen futaajaan, mutta ei vaan tässä kaupungissa. Viime lännen vierailulla Sirkus Kippilän ovelasti bongaama aineisto paljastaakin, miksi Suonpää aina potkii pitkin Maaniitun/Campon/Ruskeasuon seiniä ja kyselee kuka on kingi...

Hurja muodonmuutos

Blogi on vetänyt hieman matalampaa profiilia Pron viestintäosastolta karanneen mopon jäljiltä. Kaikkihan tiedämme, että Kumpuniemi jr. venytti Porvoossa maaliverkkoa liigauransa ensimmäistä (ja toista!) kertaa, mutta keltaisen lehdistön tavoin Pron uutisoinnissa saatiin tästä aikaiseksi tuhannes maali. Saman laskuopin ja sisälukutaidon mukaan loppukausi odotellaan, saako E. Kujala tällä kaudella kasaan 40000 maalia...

Tuhansia maaleja odotellessa eiliseen peliin lähdettiin Hurja Ammattimuodonmuutos - realitysarjan kuvausten merkeissä ja tällä kertaa kohteena oli Laitinen. Valtion rahoittama ohjelmasarja työurien pidentämiseksi auttaa, muutoin hyvinkin todennäköisesti syrjäytyviä, nuoria unelma-ammatin löytämisessä. Ja vaikka tämä harteikas ilmestys oli jo valmiiksi portsarin raamit täyttävä, niin kovalla treenillä saatiin taas näkyviä tuloksia aikaiseksi. Blogi onnittelee uusista työajoista ja odottaa innolla ensi viikkoa, kun kuvasta huokuva itseluottamus ja asenne saadaan salakuljetettua kentälle.

Before

After

Samaan aikaan valmennusosaston Suonpää yritti kipeyteen vedoten pysytellä hallin katsomopenkeillä asti ja heti heräsi epäilys (porttiteoriaa soveltaen), että pikkuhiljaa pelien edetessä hänkin etenee kohti ulko-ovea ja ennen kevättä pakenee joukkueesta täysin. Mutta Prostahan ei lähdetä kuin paavi Vatikaanista, vaan nämä valinnat tehdään loppuiäksi. Selittämätön huonokuntoisuus ja epäselvä puhe ei tässä hommassa ole ennenkään ollut haitaksi. Fläpille piirtäminenkin on koettu turhaksi jo kauan sitten lähinnä kuulijakunnan keskittymistason myötä, joten tärisevät kädetkin hyväksytään. Myös joukkueen oman rollaattorin/golfauton hankinta on työn alla valmennuksen ja loukkiosaston yhteiskäyttöön.

Eikä unohdeta helmikuun hienoa juhlatapahtumaa, joka olisi täydellinen arkivapailla lisättynä. Pro on laskiaisen kunniaksi päättänyt laskea

• sadansia otteluita
• huumorin ja blogin tasoa
• M. Hanssonin kehiin
• oman maalin edessä seisovat pelaajat
• Myn ja Kallun matikan tehtävät bussissa
• auringon länteen

Lopuksi vielä huomio eilisen huoltotiimin harjoittelijoille:

Banaanipalojen leikkaaminen veitsellä pukuhuoneessa -> 

hyväksyttävää, täysin normaalia huoltajien piireissä. 

Samaisen veitsen kanssa liikkuminen sekä sen putsaaminen Rusan vessassa -> 

ehkä jonkin verran epäilyttävää, ainakin muiden (liikaa CSI-sarjoja katsoneiden) kanssaihmisten ilmeistä päätellen.

Tänään joukkue lähtee tutustumaan länsirannikkoon ja kerrankin vastustaja ei syö sitä samaa puuroa kuin muutkin, vaan kuulopuheiden mukaan nagei ja munahötöö. Blogi lähettää hurjasti tsemppiä joukkueen matkaan! Ja jos jotain pisteiden lisäksi saa toivoa tuliaisiksi, niin kyllä bussiin aina vielä yksi järjetön tapaus tien varrelta mukaan mahtuu: 

http://users.abo.fi/dagren/cones/evil.html

Alle Kivisen kuoren

Tammikuun kunniaksi saatiin kausi kunnolla liikkeelle, kun pelaajayhdistys ja Maaniitun vahtimestarit pääsivät sopuun televisio-oikeuksista ja Nurmijärven HokiLiiga alkoi vihdoin ja viimein. Jää onkin ollut erinomaisessa kunnossa, mutta luistimet valitettavasti yhtä terävinä kuin pelaajat normaalina maanantai-iltana. Sekä liiga että pelaajat uskovat, että alkukauden viivyttelystä huolimatta saadaan tästäkin sesongista kaikki irti ja myös fanit löytävät tapahtumiin pienen suvantovaiheen jälkeen. Fanituotteiden hankkimistakin harkitaan, mutta niiden saapumista odotellessa Laitinen on luvannut nimmaroida jokaisen Jofa-kypärän, joka hänelle paitsioon asti viedään.

Suureksi yllätykseksi ulkojään kuviot eivät kuitenkaan täysin toimineet lauantain sisätiloissa käydyssä ottelussa. Jossakin vaiheessa joukkue huomasi, ettei takatolpalle pystykään liukumaan (kuten Maaniitussa sisällä ja ulkona), paitsiohuudot ei auta ja jotenkin se luistin vaan tökkää ikävästi Rusan lattiaan. Päädyttiin siis kokonaan erilaiseen lähestymistapaan ja toisessa erässä yritettiinkin ujuttaa Merville tai Rainerille vielä yhtä kukkapuskaa tai metallilautasta ja lahjoa erä päättyneeksi jo hieman ennakkoon. Ei onnistunut. Jatkossa aiotaankin jättää kukitukset sun muut pelin loppuseremonioihin, jotta voidaan tarvittaessa lahjuksilla kääntää ja kiristää pelit oikeaan suuntaan. Tähän projektiin saatetaan ottaa mukaan myös niitä lätkämailoja.

Uuden taktiikan hiomiseen, tai vaihtoehtoisesti Rusan lattian jäädyttämiseen, on onneksi aikaa parikin viikkoa. Tässä välissä tosin matkailujaosto suuntaa länteen kääntelemään kruunuja ja pelaamaan nimestä päätellen itseään vastaan Finnkampeniin. Heille on myös annettu tehtäväksi kaapata Peter Forsberg paluumatkalla, jotta saadaan näkökulmaa ulkojään taistoihin. Samaan aikaan kotimaan joukot todennäköisesti pohtii aamujaan Paven kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=FyAtNTdh-eU

Selkeästihän sanoissa on haettu vihjettä Pron viestintäosastolle, jotta kommentteja varsinkin pelien jälkeen haettaisiin vain ja ainoastaan valmentajavelho Jarnolta ja loppuryhmä voisi hautautua alle Kivisen (pelottavan posiitivisen) kuoren.

Viestintäosastosta puheen ollen, blogi haluaa tässä samalla myös kumota tulevan Salibandy-lehden huhut, joiden mukaan kaksi Pron pelaajaa olisi jäänyt kiinni kokon polttamisesta ennen viime juhannusta. Valmennus kertoo tienneensä asiasta ennen juhannusta, mutta päätti silti antaa heidän osallistua kesäharjoitteluun. Seura kuitenkin toteaa, että kyseessä oli vain omassa porukassa poltettu kokko, josta saatiin tietoa kihniöläiseltä pelaajien entiseltä päävalmentajalta. Korostetaan kuitenkin, että näiden kahden pelaajan yksityisyyttä kunnioitetaan eikä nimiä luonnollisestikaan kerrota. Tämän lisäksi joukkueen viestintäjohtaja haluaa todeta, että kyseessä ei ollut missään nimessä kokko. Korkeintaan ulkotulet. Eikä tästäkään ole todisteita. Tai ehkä pelkästään heidän oman porukan kesken. Samalla valmennus korjaa vielä, ettei oikeastaan muista viime kesästä mitään.

      Facebookista irroittautuminen edes hetkeksi saattaa aiheuttaa hurjia
vieroitusoireita. Yksinäisyyttä, masennusta jne. Lisäksi tietoisuus siitä,
että tälläkin hetkellä "kaikki muut" päivittää aina niin mielenkiintoisia
statuksiaan, saattaa johtaa siihen, ettei tunne kuuluvansa ryhmään.
Vai mitä Kari?

Ei näin innokkaasti

Ja ajassa 1:55. Mielenkiintoiset vastaukset ovat usein toimittajan kysymysten ansiota. Syytetään siis Vellua. Kuka vielä väittää, että urheiluhaastiksissa selviää vain "miltä nyt tuntuu".
Vaikka peli ei juurikaan ihmeitä Rusan matolla tarjoillut, niin rasti seinään kuitenkin - todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun Pron seurahistoriassa on saatu aikaiseksi härdellin lisäksi bordelli. Ripaus innokkuutta lisää on toki eiliseen verrattuna tänään toiveissa, mutta....
Blogi on sanaton.

Epic Spede

Blogiton tammikuu ei siis onnistunut tänäkään vuonna. Pahoittelemme kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Ennen vuoden loppuahan joukkue kävi Rusalla lunastamassa tammikuulle vapaan viikonlopun ja vietti intoa pursuilevan, uuden vuoden kypärätemppujen säestämän ja ennakoitua tehokkaamman, treeniviikon ennen Seinäjoki-vierailua.

Lauantain auringonnousun ja -laskun jälkeen oltiin tutkittu Seinäjoen uimahallin rakenteita useammastakin suunnasta ja todettu kaiken varalta, ettei hallissa ole ylimääräisiä poistumisteitä, vaikka kuinka tarkkaan etsisi. Matka uimahallin läpi kohti peliareenaa aiheutti kosteusprosentillaan osalle ryhmästä vaikeuksia ja lähellä olikin, ettei tiukan oloinen (Pron omilta palkkalistoilta hankittu) portsari-Hansson jättänyt Kinnusta uimahallin ja pukuhuoneen välimaastossa ulkopuolelle koko kekkereistä - kukaanhan joukkueesta ei tässä permanentin vaiheessa enää myöntänyt tuntevansa tämän kiharoittunutta kuontaloa.

Takakabinettitiloista päästiin kuitenkin suuremmitta ongelmitta kentälle aloittamaan illan koitos Spevet vs. Spedet, jolloin hartaasti etsittyä hätäuloskäyntiä olisi tosiaan tarvittu jokaiseen hallin kulmaan. Tämä 60 minuuttia kuluikin yhtä viihdyttävästi kuin keskiverto hampaanpoisto ilman puudutusta. Valmennus huusi apua, katsomo armoa ja pelaajien takareidet hoosiannaa. Blogiin onkin tähän liittyen tullut viestejä useammalta pelaajalta, että koulu-/työpäivän johdosta harmittavasti eivät millään ehdi tämän perjantain lihas"huolto"-osuuteen. Ja tottakai pelkkä kyykytys kentällähän ei kuitenkaan riittänyt, vaan paikallinen, suhteettoman viekas putkimies, oli vielä jäynänä jättänyt todellisen ongelmanratkaisutehtävän suihkuvuoron aloittajille. Vedentuloa kun ei millään saatu siirrettyä/kirottua katon rajaan ja kaikki yli 150-senttiset pääsivätkin testaamaan syväkyykkyä ihan toden teolla. Onneksi Pron LVI-asiantuntija Minttu on ilmeisesti viettänyt liikaa aikaa P. Lehtimäen kanssa ja pelasti edes osan joukkiosta nöyrältä kyyristelyltä.

Speden Spelien osa-alueen modernisointi muotoon "mailasta kiinni nyt, silmät kiinni nyt" ei johtanut kentällä toivottuihin kuvioihin ja niinpä pelin jälkeen bussissa palattiin puhelimien akkujen elämää uhaten perinteisempään versioon Spedet vs Epic Speed. Alla mallia päävalmentaja Wickmanilta, jolle on joukkue luvannut hankkia harrastuksen kevääseen mennessä.

Perinteisempi taktiikka olikin tuloksekas ja joukkueessa todettiin, että edelleen on keskittymällä, harjoittelemalla ja kaikkensa peliin laittamalla, mahdollisuus ylittää itsensä ja saavuttaa vaikka mitä. Myös koorrrdinaatiovastaava Kippilä sai hienosti innostettua uusia lahjakkuuksia lajin pariin ja tiukimmissa tilanteissa, ohjeistuksiensa lomassa, pystyi hän jopa puskemaan oppilaansa eräänlaisen, ulkopuoliselle hieman pelottavan, transsitilan rajamaille. Speden spelit - kuninkuutta pitää blogin julkaisuhetkellä hallussaan J. Loisa, jolla oli selkeä etulyöntiasema bussin hämärän valaistuksen muistuttaessa maaseudun normaalia olotilaa.

Oikeanlaisen harjoittelun myötä reaktiokyky ja ajoitus on joukkueella nyt viritetty viikonlopun peleihin parhaimmilleen, ottivatpa jotkut jopa omatoimiseen harjoitteluun lisämausteeksi tetriksen hakkaamisen, mikä kertoo todellisesta sitoutumisesta. Virallisia tuloksia tetriksestä ja niistä kaukalon sisälläkin tapahtuvista taistoista odotellaan raportoitavaksi.

Maailmanloppu..

Ja taas oli hieman ylimääräistä hälinää valmistavalla harjoitusviikolla. Pikkujoulujen Amazing Racen tuloksista ei enää kapinoitu huomattavasti, mutta treenikalenterin loppuminen jouluun aiheutti joukkiossa epäilyjä maailmanlopusta. Osa jo ehti tilailla bussilippuja kohti Klaukkalaa ja Campoa; nämä kun olivat mainittuina kalenterissa, ja tästä näppärinä pääteltiin, että juuri nämä kaksi kaunista, ihania ajatuksia mieleen tuovaa, lintukotoa olisivat turvassa turmiolta. Supon käytäviltä kuultu huhu kertoo, että poliisi on valmiudessa kaiken varalta, jos väenpaljoutta näissä muutenkin suosituissa turistikohteissa ilmenee. Onneksi Kino Ninnunen saapui taas pelastamaan maailman, joulun ajallekin saatiin ohjelmaa eikä kalenteri lopu näillä näkymin ikinä.

Lauantaina keskittyminen selkeästi kuitenkin kärsi vielä tuhoisaa päivämäärää 21122012 odottelevista tunnelmista – tulevasta treeniohjelmasta kun tosiaan kerrottiin vasta pelin jälkeen. 

Virhe 1.

Päätettiin, että yritetään nyt kuitenkin parhaamme, onhan tässä perjantaihin asti aikaa, ja isketään se pallo sinisen jengin maaliin. Mutta. Niillä ryökäleillähän oli valkoiset peliasut – sekasorto jälleen suunnaton ja kaikki uusiksi. 

Virhe 2.

Todettiin, että enää kaksi peliä, niin sitten koittaa joulu. Pari pelaajaa innostui lahjojen toivossa liikaa ja hankki itselleen saikkua jo sunnuntaille. 

Virhe 3.

Jotenkin selviydyttiin kuitenkin sunnuntain puolelle ilman turpaan ottoa. Lehto raahattiin hallille kuumeisenakin, jotta hämmennyksen tarpeessa saataisiin tukea valmennuksen hallusinaatioille ketjukoostumuksien ja taktiikan osilta. Tämä arpa jätettiin kuitenkin raaputtamatta, sillä valmennus koki Lehdon kuumehöyryiset visiot liian selväjärkisiksi verrattuna omiin kuvioihinsa.

Loput joukkueesta yritti kovasti muistaa olevansa ottelutapahtumassa, mutta tuijotteli lumoutuneina vain Tikkurilan uutuuttaan hohkannutta juomapullon täyttöpistettä. Jo ihanan kuluneen parketin korvanneen pelimaton kohdanneelle joukkiolle tämä oli hieman liikaa, ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan. Täydelliseksi satumaaksi muuttunutta peliareenaa ihmetellessä tunnelma muuttui kentällä yhtä lämpöiseksi kuin Kippilän matkailujaostolla rantatreeneissä (+33 onkin Tikkurilan epävirallinen lämpöennätys tänä talvena). Onneksi joku jossain välissä kävi raapimassa muutaman maalin ja päästiin nopsasti ulkoilmaan viilentymään.

Pyhien jälkeen Rusalla todetaan, onko pakki jumissa lanttulaatikosta vai lanttu jumissa pakilla laatikossa. Sitä ennen koko joukkue toivottaa Mahtavaa Joulua seuraavan kuvasarjan myötä. (Kuvat kotialbumeista, oikeuksia ei kenelläkään, mihinkään.)

Kallu, joukkueen leipuri, viettää tunnetusti suloisen disneyjoulun,
josta ei lämpöä, rauhaa ja pumpulia puutu.
Projektin vastaava rakennuttaja A. Aaltonen :) 

Yleensä totuus tulee lapsien, juoppojen ja Hanssoneiden suusta, mutta tällä
kertaa kumpikaan kaksosista ei myöntänyt tämän "joulu"kortin olevan
satavarmasti alunperin heidän ideoima.

"Jos oikeen pinnistää, niin saankohan kolmoisleuan?
Noh, parempi onni joulun jälkeen!"

Ja näin innoissaan Loisa on joulusta!!

Järkyttävää pyöritystä

Vihdoin joulukalenteri korkattiin, musiikki pauhasi, jännitys tiivistyi ja juomapulloja etsittiin joukolla. Ei ole muuten tällä kaudella jännittänyt ketään näin paljon. Alkoi hallitsematon pyöritys ja hikivirrassa kalpeni Niagarakin, reisissä hapotti ja tuntui, ettei kotiin pääse ikinä, jos osoitteensa sattuu edes enää muistamaan. Ruuvikin kiristyi matkan varrella monesti. Rypistyksen jälkeen ryhmä totesikin, että huipulle on vielä matkaa.

Noin seitsemän minuuttia.

Tai yhden Greyhound-remixin verran.

(Todentuntuisia flashbackeja tiedossa näistä intervalleista oikeana jouluna eli 20.12.2012 Hartwallilla).

Spinning-tunnille saapuneet kielitaitoiset Prolaiset luulivat kyseessä olevan kevyen lenkin jälkeisen pyörtsäreiden harjoittelun. Paitsi tietysti jo käytännössä lajin ammattilaiset Lehtimäki ja Salmen Tiia. Totuuden (ja parien juoksutrikoiden) paljastuttua alkujärkytyksen alta, unohdettiin kylmästi mailan ja pallon kanssa pyörimiset ja todettiin kauden suurimman haasteen olevan edessä ja rohkeasti joukkio nousi ratsaille. Ennen tuntia yritettiin myös psykologista painetta vähentää kaikin keinoin; hammaslääkärin vastaanotollakaan ei kannata suuremmin vilkuilla niitä ulos tulevia ihmisiä, joten samasta syystä yritettiin käytävällä vältellä edelliseltä tunnilta pois raahautuvia läpimärkiä paitoja.

Urhoollisesti jokainen ylämäki saatiin vedettyä ja ilmeisesti tänään ainakin kaksi joukkueesta on pystynyt kävelemään portaita. Kokemuksen jälkeen kilpapyöräilijöiden lääkkeiden tukkukäyttökin sai uudenlaista perspektiiviä, aiemmin kun nappeja luultiin lajissa vedettävän vain sen takia, että sisätreeneissä maisema vaihtuisi rivakammin. Palkinto Tour de Klaukkalasta odottaa kuitenkin jo kulman takana tonttujen vieressä. Huomenna päästään treenien jälkeen pikkujoulujen makuun ja palanen Hesarin pikkujouluohjeista onkin muokattu joukkueen käyttöön. Toivottavasti TTVK ei vedä herneitä nenään plagioinnista.

Kevyttä rautaa vierailulla

Ennen kuin päästään treeneissä kelaamaan videoita ja vilkuilemaan, mitä ihmettä siellä pelissä tapahtui, kuvasarja kertokoot olennaisimmat hetket lauantailta. Blogi kiittää kuvista Juha Vääräkangasta sekä Light Ironin tyttöjä vierailusta Ruskeasuon trooppisessa ilmastossa!
Pornaisten asukkeja ei kuitenkaan voida syyllistää mielivaltaisista kuvateksteistä, joista vastuuta ei ota kukaan. Taaskaan.

"Tonne päätyyn ja takasin juoksette viis kertaa ja se kolme 
               kertaa ja vikat täysillä. Kysymyksiä..?"

"Kippola ja Sainio, otatte sen maalin edustan nyt kerrankin tarkasti.

Ja Loisa, näillehän et sitte heitä, mieluummin vaikka vastustajalle."

  "Jos peitän siun pelinumeron kädellä, niin ei kai sitä maalia 

           voi hyväksyä, jos ei nähä tekijääkään..."

           "Alkaa tää oikee jalka puutuu, huomaisko nää, 

              jos kävisin tuolla vaihdossa välillä.."

                                    "Huomas!!"

     "Enää 514 pomppua ja se on uus ennätys. Mamma, titta!"

       "Ei se oo mikään syy juosta hitaammin, vaikka sulla 
            olis kolmet vaipat!! Come on, pampers."






             "Kallu, jossain vaiheessa sun vaan on 
              alettava tekee nää koulutehtävät ite."

        "Nii, salibandy, joo. Et oo tennistä ikinä harkinnu..?" 

"Jos mä meen vähän tänne alemmas, niin ei tartte 
junioreiden kurkotella. 
Tää on kyllä vika kerta, kun näitä poissaololappuja allekirjotan.."



Ennen kuin päästään lauantaina testaamaan tuuleeko Pron vai Clässicin joulukalenteriluukuista enemmän, niin tämä viikko keskitytään hankkimaan lisää näkyvyyttä joukkueelle myös pääkaupunkiseudun lehdistä.
Ilolla blogi huomasikin Mirvan tehneen lopullisen läpimurtonsa etelän valtamedian tietoisuuteen ts. Metro-lehden ristikkoon. Tähän ei joka tyttö pystykään!

Puhu pukille - se vastaa ruotsiksi

Pakki-sentteri-veskari-huoltaja-valmentaja Lankinen oli aloittanut lauantaisen synttäriaamunsa, kuten huhujen mukaan kaikki muutkin viikonloppuaamunsa, pullanleivonnalla noin puoli kuusi. Viikon treenijaksoa tasapainolaudan korkeuksista tarkkailtuaan Lankinen oli tietääksemme todennut, että tulevista peleistä tulee hyvinkin mauttomia, jos asiaan ei puututa keittiön suunnassa. Voitosta luvattujen leipomusten toivossa sokerinhimoinen, tuleva diabetesryhmä, juoksentelikin seinille jo ennen lämpöjä samalla kun huolto tilaili keväälle litroittain insuliinia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lehto nimettiin injektioruiskujen vaihdosta vastaavaksi viittaamatta mitenkään hänen liikkumisalueeseensa Kannelmäen sekä Kallion hollilla.

Lauantain ottelu sujui toivotun ripeästi, kun seremoniakuulutusten perusteella toisella tuomareistakin pelipäivä oli juhlapäivä. Siinä ei illan syntymäpäiväohjelmaa jo odotellessa paljon kättä nosteltu ja ennen erien alkua suoritettavat joukkueiden yhteiset huuteluthan ovat myös reilusti yliarvostettuja. Prolaisetkin kokoontuvat maalille lähinnä teroittamaan toisilleen, että tämä on tytöt nyt se OMA maali, toiseen suuntaan pitäisi vetää. Tarkennuksi vielä kyykytetään pari valinnaista pelaajaa melkein maton pintaan, jotta viesti varmasti menee perille. Koko ryhmä kuitenkin kiittää joutuisasta tuomaritoiminnasta ja lähettää toiveen erotuomariasettelun head directorille, että synttärisankareita ihmeessä lisää peli-iltoihin.

Sunnuntaina sokerihumalaa saatiin ylläpidettyä vielä pari erää, mutta horrokseenhan siinä lopulta päädyttiin. Loppuanalyysissa nähtiin ratkaisevaksi käännekohdaksi toinen erätauko, jolloin alhaisen verensokerin sumentamat pelaajat hämääntyivät samoille sijoille pukuhuoneessa eksyneistä Laitisen hattarahuulirasvasta ja joukkueen joulukuvan rekvisiitaksi tarkoitetusta pukin parrasta. Viimeinen erä menikin sitten parran palasia rykiessä ja kanssapelaajille hattaran sitkeyttä ja olematonta makua kirotessa.

Iltapäivän päätteeksi todettiin, että koko viikonlopun tapahtumathan oli järjestetty Pron salaliitto-osaston toimesta vain ja ainoastaan juuri kyseisen joulukuvan ottamista varten ja kahden päivän ravaamisen ja sokeriryöpyn saldona olivat joulunpunaiset naamarit ja pullaposket koko ryhmällä. Tämän lisäksi Kippilää oli juoksutettu armottomasti joka suuntaan, jotta joulupukin roolia tukisi juuri ja juuri ilmoille pihahtava, paljon tavallista möreämpi ääni. Ilmeisesti ainakin asustus onnistui täydellisesti, sillä sen verran innokkaasti vielä omaa cup-jatkopaikkaansa metsästävät Pron juniorit Rautalan johdolla seurasivat katsomosta pukin liikkeitä ja rustasivat lahjalistaa kuumeisesti loppuverryttelynkin ajan.


Parhaat ideat lähiajoilta:

• E. Kujala hankki Kuukauden Pe(i)laaja – pystin jo lokakuulta, jotta projekti ei turhaan häiritse varsinaisia pikkujoulukuukausia. Loistava ajoitus, blogi onnittelee!

•  ”OLS:n valmentaja b näki joukkueensa olleen valmiimpi otteluun ja kiitti pelaajiaan pelin tekemisestä selväksi jo ensimmäisesäs erässä.”
Raporttia (pikkujoulujen jälkimainingeissa..?) Salibandyliigan sivuilta ottelusta OLS-Keppana. Pro haluaa kehittää ideaa ja valmennuksesta tullaan nimeämään ainakin J, V ja G, jotta saadaan huijattua lisää junioreita treeneihin.

Ulkomaanjaostolta terkkuja!! :)
Toivotaan, ettei ollut SAS lentoyhtiönä takaisin päin...

Nenäpäivän jäljillä

Muun Suomen viettäessä Nenäpäivää vasta eilen, Pro veteli kuluneet viikot Senkka Nenästä – päiviä jo hiukan ennakkoon. Valtakunnalliseksi tapahtumaksi lähivuosina pyrkivä ajanjakso sisälsi paljon onnistumisia ja tiukkaa treeniä, kehitti liikkuvuutta sekä kehonhallintaa ja nähtiinpä myös selkeitä harppausaskeleita kehityskaaressa niin tekniikan osilta kuin fyysisten ja henkisten vastoinkäymistenkin ylityksessä.

Tällaista siis valmentajilla. Muu joukkuehan keskittyi lähinnä kunnioituksella seuraamaan tätä suurta taistoa maalivahdin tontin väliaikaisesta täyttämisestä. Kisan tasaisuuden ja itse osumakohteiden innoittamana joukkue melkein jopa sisäisti kaikkien aikojen ohjeistusten oivalluksen: ”vedot maali(vahti)a kohti”. Hyväntekeväisyys ilmeisesti liittyi näihin nenäpäiviin vain lähinnä vaatetuksen suhteen, kun silminnäkijöiden lausuntojen perusteella vastakkain olivat Valko-Venäjä sekä Maastokuvio on uusi musta ry.

Perjantain herkistelytreeneihin panostanut Kinnunen ei kuitenkaan päässyt näyttämään taitojaan keskiviikkona Mosan mäelle asti, sillä joku oli käynyt WinterDangerin louhoksella vetelemässä tulpat putkista ja Pro joutui luovuttamaan sukellusjaostostaan jäsenen pelastamaan maailmaa. Viittaamatta keneenkään suorasti, on usean tapanilalaisen nähty liikkuvan kaivoksen läheisyydessä ennen vahinkojen havaitsemista. Jonkunlainen tunnustus tähän nähtiin myös itse pelitapahtumassa, kun vihulaiset olivat pukeutuneet kokosiniseen. Niinpä niin, jokainen tehköön omat päätelmänsä, mutta… Sininen = Vesi = Sukellus.

Pelissä sukelluksia nähtiin vain ajoittain eikä jäteveden ryöppymistä kentälle aiheuttanut kuin yksi yksinäinen huutelija. Näistä ongelmista selvittiin kuitenkin ryhmäkuviokellunnan lyhyellä oppimäärällä. Tapanilan Sea Worldiin ei Pron tietotoimiston mukaan kadonnut kuin yksi pelaaja. Huhupuheet kertovat, että olisi noussut kuitenkin jossakin päin Thaimaan rannikkoa hymyillen pintaan...  Jälleen kerran tuotannollisista syistä ei tässä kuitenkaan voida paljastaa, että kyseessä on kautta aikojen ensimmäinen Thaimaan BB:n asukasvaihto Suomesta.

Seuraava viikko pommitetaankin sitten biggestboss@nhl.com – osoitetta viesteillä työsulun jatkon puolesta, jotta turkulaiset pysyisivät Mikko Koivun haltioissa vielä vähintään lauantaihin asti. Varakeinona onneksi Kinnunen kalasti jonkin verran uraania tuliaisiksi, joten todella loistavia asioita on luultavasti luvassa lähitulevaisuuden treeneissä ja otteluissa. Toivotaan, että kantaa hedelmää!

http://www.hs.fi/fingerpori/1329104885047

PS. Blogin ylläpito ei edelleenkään ota vastaan ennakkotilauksia edellisen postauksen kalenterista. 

Mr Stoneman nähtävissä suurella todennäköisyydellä pelitapahtumissa, joten paikan päälle vaan huutelemaan.

Prolainen oppii visualisoinnin kautta.
Hovikuvaaja Jarde on tallentanut oppikirjan teesin nro 113:
Kasetin on kestettävä, vaikka taklattaisiin katsomon penkeille asti.

Mikä meininkii..!?

Valmistautuminen viikonlopun peliin alkoi luonnollisesti jo hyvissä ajoin ja Oulun reissun lentomatkan business-luokan tarjoiluistakin oli toivuttu, toiset hieman hitaammin tosin. Perjantain treeneihin pääsivät paikalle talvirenkaineen myös ikkunattomat ihmiset, sillä kaikkien onneksi puolet suomalaisista kertoi Facebookissa lunta todellakin satavan. Hallissa väriä iltaan toi eräänlainen hiilikuitusade, sen verran tarkasti L. ”Haninpoika” Hietamäki toteutti ohjeistusta ”Vedetään hullun kovaa”. Rangaistuksiahan napsahti totutusti jälleen saman tien. Loppuharjoitukset Salmen mailalla, jotta reisihapotus matalassa asennossa olisi maksimaalinen ja syyskauden ajan korkeintaan yksi Vauhtihirmun mehujuoma per ottelu.

Jotain juomaa olisi tarvittu lauantaina heti pelitapahtuman alkuun, kun Kivinen päätti (ihan itse) tuoda makupalan ensi vuoden omakustanteisesta kalenteristaan pukuhuoneeseen. Kivinen korostaa, että kokonaisen kalenterin julkaisu jätetään aivan tämän vuoden loppuun, mutta jos plagiointeja ja vuotoja mediaan tapahtuu fanien taholta, saatetaan tätä odotettua tapahtumaa siirtää protestina vielä pidemmälle. Joukkue toivoo sormet ristissä, ettei esimerkiksi huollon epäilyttävä innokkuus kuvaa kohtaan kostaudu. Pron hovikuvaajalla on toki oikeudet levitellä tätä materiaalia rajattomasti ja tämän viikon alkulämmöt juoksennellaankin liimaamassa kalenterijulisteita kunnallisvaalimainosten päälle. Ei tietenkään HV:n mainosten.

Survival on juurikin oikea termi tähän kuvaan.

Valmennukselle promokuva onneksi avautui vasta parin pelatun erän jälkeen. Kuvahan tietysti hämmensi valmentajat, valmentajat hämmensivät kentälliset ja yli kolmen minuutin palaveri hämmensi pelaajat. Tällä teemalla suunnistamisen tuloksena ja päivän yhteenvetona lukkoon saatiin lyötyä ainakin pikkujoulupäivä, suihkun ovet, muutamat pohkeet ja todennäköisesti hetkellisesti myös koko porukan ajatusvirta.

Loppuviikosta Pron matkailujaosto lähtee Sveitsiin siirtämään käkikellot ja Lumiat talviaikaan ja muilta otetaan Kinnusen mukaan senkka nenästä. Joukkue kaiveli muistikuvia vanhoista Kummeleista ja toivoo kyseisen senkan lähtevän yhtä kivuttomasti ja ripeästi kuin jojon Potilas Saariselta samaisesta nenulista. 

Viikonlopun päivitykset:

• Salibandyliigan tilastot muokataan "kunnallisvaalimuotoon", jolloin voittaja on se joukkue/pelaaja, joka on neljän vuoden takaisesta tilanteesta parantanut eniten.
• Kaikki hallien lähistöillä olevat mittarit muokataan nollalämpötilassa näyttämään +0 eikä -0. Muutoksella ratkaiseva psykologinen vaikutus, jolloin ulos voidaan vielä mennä juoksentelemaan näinkin kylmällä säällä.

Pikkujoulut Vaajakoskella

Kauden ensimmäinen uhkapelikierros rävähti käyntiin samalla hetkellä lentokoneen potkureiden kanssa. Viime kausien arvontaversio voittomaalin puttaajasta oli muuntautunut viikkorahapäivän kunniaksi aitoon vedonlyöntiin ja kertoimia laskeskeltiin malttamattomina. Veikkaus Oy:n reklamaation pelossa panokset iskettiin kehiin yläilmoissa; tilannetta tarkkaillaan ja Pro-Bet rullaa suunnitelmien mukaan myös asfaltin läheisyydessä tulevina kuukausina. Tätä ennen toki JoJot järjestävät yrityksen kirjat Bahamasaarille (kenties samalla koko Pronkin). Unilelujen ostosta ja namirahoista jääneet kolikot kaivettiin vauhdilla esille ja olisi ilmeistä päätellen muutama kanssamatkustajakin voinut maksaa ruhtinaallisesti, jos operaatio ja koko ryhmä olisi ulkoistettu koneen molemmilla puolilla roikkuville, ikävästi ikkunan näkymän peittäville, tarpeettomille tasoille. Lopputulemanahan vedonlyönnin tuloksen epäillään olleen härskisti järjestelty ja Kinnunen & E.Kujala saavat kirjallisen varoituksen ennen seuraavaa kierrosta.

Ryhmän päästyä yllättävän liukkaalle maan kamaralle, ryöstöretki Ouluun tulkittiin tuttuun tapaan liian kirjaimellisesti ja joukkue tunkeutui pahaenteisesti nimetyn Ravintola Titanicin tiloihin ja tyhjensi buffet-pöydän ennen jonkun onnekkaan yksivuotiaan synttäreitä. Lehto näki ensimmäistä kertaa elämässään Kakkua!! ja Kinnunen pääsi täyttämään vihannesympyröitään. Ruokaa sulateltiin hakemalla Lankiselle maalivahdin kamat Seppälästä ja Hanssoneille lämpöhousut pakkasen varalta. Oulun mediassa oli myös selkeästi rummutettu runsain sanoin ottelusta jo ennakkoon, sillä jopa kaupungin demarit yrittivät pehmittää joukkuetta ruusuilla, joita osa erehtyi vastaanottamaan. ”Älä töni mun kaveria” –pinssit olivat kuitenkin jo jopa poliitikoilta liian selkeä viittaus ja näitä osattiin paremmin välttää.

Pinssit ehtivät kuitenkin vaikuttaa alitajuisesti ja itse ottelun ensimmäisen erän tarjonta Prolta oli yhtä ruhtinaallinen kuin paluumatkalla vietettyjen Vaajakosken pre-season pikkujoulujen menu: kalkkunaa ja sinappia. Kiitokset Mintulle reseptistä. Alusta onneksi reipastuttiin ja kaksi pojoa takasi rauhan paluumatkalle. Muita muistikuvia ei ottelusta juurikaan jäänyt pelaajille eikä tuomareille yksittäisen ”ruokamyrkytyksen” riehuttua hallin käytävällä juuri ennen esittelyjä. Chili teki kepposen ja pam pam, Vaajakoski here we come. Etelää kohti toteamaan, että on se Esterin takamus vaan rajaton.

Oulun matkan tärpit:

·         Enkelikuoro Laitinen, Kippilä & Lankinen vaivutti ryhmän kohti söpöjä unia illan pimentyessä. Kato Ritukin on ollut joskus kolmetoista. Tosin sitten palasi kehiin Puuttuva Palanen Haapasalo, joka Robinin fanittamisen kunniaksi oli matkalle poiminut kengätkin eri paria…

·         Pohjoisen alkulämmön musavalinnat saivat Hanssonitkin pidentämään venyttelyosiotaan. Mistä näitä levyjä saa?!

·         Kiikarit rikki ja rytinällä, oikeesti! Prolaisten reisilihakset eivät näin kovilla ole olleet pitkään aikaan koko joukkueen jännittäessä ottelun viime minuuttien läpiajoa puolittaisessa kyykyssä valmiina ryntäämään kentälle.

Prolainen on terve kun se leikkii. (Kuvan henkilöt ja unilelut eivät tosin todellakaan liity tapaukseen... Sainio haluaisi myös tiedustella Finavialta tuon lentokentän leikkipaikkakopin vuokran hintatasoa, neliöitä kun näyttäisi löytyvän saman verran kuin nykyisestä asunnosta. Taustan keittiökin siistissä kunnossa ja kalustus muutoinkin kohdillaan.)

No trespassing.

“Kotitaika” jatkuu eli tämänkään viikonlopun jälkeen kukaan ei tiedä mikä halli, missä pukuhuone, millä pelataan ja kenen vastuu. Suominenhan kylvi vastustajiin jo hallin käytävillä pelon siemeniä laulellessaan (jälleen) “Who are you and where are you from? We don’t like when visitors come. AH AH!” Todellisen hämmennyksen kysymys aiheutti heille, jotka tunsivat, etteivät ole juuri mistään kotoisin...  Joukkuetta onkin aivopesty näillä Adamin sanoilla päivittäin ja vierailijavihulaisia karsastetaan jo melkeinpä luonnostaan. Herra Nino tosin jälleen poikkeuksena juoksuttelee pelaajilla sellaisia peltokuvioita, kaarteita ja kiemuroita, höystettynä levottomilla hälytyslähetysäänillä, että kyllä selkeästi jonkunmoisia vierailijoita joltakin planeetalta odotellaan. Tähän mennessä ainoa signaaleihin vastannut on totutusti saman mielentilan omistaja HV, joka erehtyi jo päivää ennen Porvoo-peliä hallille.

Lauantai-illan jännimmät hetket Harryn näkemisen lisäksi koettiin, kun Sirkus Kippilä suoritti Rusan matolle kokovartaloputsausta, mutta nousi onneksi nopsaan ylös. Vanhempi ”näkeehän sen kumpi” Kujala kun nimittäin oli jo hyökkäyskulmassa täysin valmiina tuplakuperkeikkanumeroon, jota on harjoiteltu sinnikkäästi (ja harvemmin menestyksekkäästi) kesätreenien pääteemana. Laitinen oli myös lähtökuopissa ryntäämässä mukaan - tyylipuhdas suoritus olisi kyllä löytynyt takataskusta, mutta ilman mäkihyppypukuaan ei Mirva areenalle suostunut. Katsojille korvauksena menetetystä kokemuksesta tarjottiin tilalle muutama jonglöörauspainotteinen vaihto. Myös maalivahtiosasto kantoi kortensa kekoon; Loisan Ihmismuuri-numero jatkui koko viikonlopun Kivisen tyytyessä yhteen näytökseen lauantain Näkymättömänä Miehenä.

Sunnuntain aamupalaveri oli neuvottelukabinetissa kahveja ja munkkeja vaille valmis ja vain tiikeribalsamin ja eilisten pelipaitojen ujo tuoksahdus kertoi uuden kisapäivän alkamisesta. Toki neuvotteluhuoneympäristön innoittamaa Veijasta jouduttiin hieman estelemään esittelemästä PowerrrPoint-diojaan ja Salibandyn opetusvideokin jäi vilkaisematta uutuutta hohkanneen VHS:n aiheutettua teknisiä ongelmia.

Valmennus pissi hunajaa huomatessaan pukuhuoneessa kaksi valkoista Wickman-paitaa ja onnitteli itseään seuraavien kaksosten löytämisestä. Mira teki omat johtopäätökset ja päättikin harjoitella pelin ajan tanssiliikkeitään Dance!:n osafinaaliin, josta todistusaineistoa aiemmassa blogipostauksessa. Tästä juttuvinkistä pisteet hovikuvaaja Jartsalle. Toki valmennuksen onneksi 2xWickman ei ole kauempaa kuin Nurmijärveltä haettu. Hanssonithan piti kuitenkin taluttaa hallille aikoinaan hieman kauempaa…

Viikonlopun miinukset:

-          Pron ihmisoikeusjaosto huomauttaa, että Vähäkoskea on selkeästi pidelty kaltereiden takana hirmuisessa nälässä viime viikot. Kentällä kun viiletti pieni eläin ja sen ulkopuolella kului kiloittain vauvaporkkanoita.

-          Salmi innostui loukkiosaston pinkistä/punaisesta (valokuvamuisti pettää – noh, söpö se oli kuitenkin) käsikorusta ja halusi samanlaisen itselleen. Huolto ilmoitti viimeisen menneen epäilyttävästi uutta joukkuettaan pakoilevalle Mintulle ja Tilsu joutuneekin palaamaan pettyneenä kehiin samoin tein.

-    Jopa liiganaisten blogissa toivottiin seuraavaa raporttia vasta Oulun matkan jälkeen, mutta mitäpä laitoitte salasanat jakoon...

Liiganaiset aloittivat Suomen Cupin pelit

Liiganaisten ensimmäinen Suomen Cupin ottelu pelattiin sunnuntaina 14.10.2012 Campo Sportcenterissä, vastassa oli Porvoon PSS. Ottelu päättyi liiganaisten voittoon 10-0.
Seuraava ottelu on liigaottelu OLSin vieraana Oulussa 20.10.2012, matkaraporttia retkeltä odotellessa kuvia ottelusta Suomen Cupin ottelusta:

Parempi nappi korvassa kuin naula päässä

Valmennuksen enneunista huolimatta kaikki ajoissa paikalla Jyväskylässä ja sakkokierroksilta säästyttiin. Batman ja Robin ehtivät jakamaan ohjeita sukulaiskierroksesta huolimatta, mutta tuotannollisista syistä tästä ensi vuoden, vähemmistötkin huomioon ottavasta, Unelmien poikamies – sarjan kotikaupunkikierroksesta ei vielä sen enempää, vaan nappi korvaan ja menoksi.

                            

Ottelu tiivistettynä ja erittäin tarkasti seuraavassa, tapahtumia ja niiden aikajanaa muokattu rankasti:

Pelin juoni tuli selväksi heti alusta asti. Korvanapin asettelun huumassa luultiin vastustajan käyneen keilaamassa uunituoreen keltanokan, debyytistään mainiosti suoriutuneen Suskin, nurin hänen esittäessään protokollan mukaisen alkuesittelyjen kuperkeikan ja valmennus käskikin laittaa luun kurkkuun moisesta. Vihollinen luuli huutoa omaksi käskytyksekseen, kuuli kaiken lisäksi väärin ja löikin pallon Kujalan kurkkuun. Seuraavaksi kasattiin kurkkuvoileipää oman vaihtoaition edessä Pron ylivoiman lopuksi parin ”nopean lähdön” omaavan pelaajan toimesta. Vaihtopenkillä puolustaja Lehtimäki painoi pään alas myötähäpeän johdosta, bongasi hihastaan uutukaisen mainoksen ja tulkitsi tekstin ”Ojenna kätesi. Luovuta verta.” pelillisenä ohjeistuksena. Ilmeisesti häntä ehti kuitenkin rauhoittelemaan Suominen, Adam Lambertia luonnollisesti hyräillen, ja jo perinteeksi muodostunutta väkivaltaisuus-jäähyä ei nähty tällä kertaa. Ehdittiinpä vaihtoaition laidalla muistella vanhoja hyviä aikoja jalkasyöttö!-huudoilla ja vielä parit ilmat ulos, 0-6 lopputulos.

Huvipuistokauden loppumisen kunniaksi Linnanmäen hengessä siis edettiin, pelillinen vuoristorata natisi liitoksissaan ja törmäilyautoja testattiin useampaan kertaan. Hattarasta ei sentään tullut paha olo kenelläkään.

Pelin jälkeen puhelimien akut oli saatu pukuhuoneessa ladattua menomatkan Facebook-maratonin jäljiltä ja jokunen niistä näytti paluumatkan metsänetin väpättäessä, että Kohonenkin on elämässään nyt missannut ainakin yhden rankkarin. Bussimatkustelu muutoin oli jälleen tutun rauhallista eikä väsymystä tai huonoa huumoria esiintynyt ollenkaan.

Ja vielä viikonlopun plussat:

+        #13 – Haapis totutusti vie asioita eteenpäin. Palloa, pelaajia, laitoja, maalikehikkoa ja tänä lauantaina myös Pron ravitsemuskulttuuria. Heseen pelin jälkeen – projekti ei vielä tuottanut tulosta, mutta uusi Jojo kyllä tulee huomaamaan, ettei Haapiksen ja hänen päämääränsä (tai käsilaukkunsa) väliin kannata ehdoin tahdoin asettua.

+      # 47 – Yläaste loppuu aikanaan. Miina näytti esimerkkiä ja veti rohkeasti nörttilasit päähän. Sai silti ruokaseuraa abcilla.

+       SB-Pro (now?) - NST Future      12-9

Nuoriso testasi sunnuntain päätteeksi, kuinka monta maalia voi pelissä antaa viholliselle ryssimättä loppukirissä.

Kotihalli korkattu x 2

Salkkarit jatkuu, kotihalli arvottu, Nino treeneissä, Robinia koppilevyllä. Merkeistä päätellen on uuden kauden aika!

Jostakin syystä Maaniitun tulitikkuaskin puolapuut eivät vieläkään ole tarpeeksi kaukana toisistaan, joten kausi vietetään evakossa, tosin tänä vuonna Hyvinkään sijasta etelän lämmössä ja pääsääntöisesti Ruskeasuolla. Jotta joukkue keräisi hiukan kovuutta heti alkuun, niin tämän viikonlopun sunnuntai kuitenkin vietettiin Itä-Helsingissä, Campossa, jossa vierailemaan päästään myös Cupissa sekä tietysti perjantai-iltojen keskittymiskykyä koettelevissa harjoituksissa.

Rusalta löytyvä pakollinen matto puolsi vahvasti päätöstä kotihallista, sillä sen verran sutjakkaasti joukkueemme hoiti mattorullien pyörittelyn keväällä Hyvinkään paikallisessa luolassa. (Osasyynä hallin valintaan toki sekin, ettei Mirvan tarvitse enää liikkua paikasta toiseen ollenkaan). Protestiksi tästä siirtymisestä tosin epäilemme jonkun anonyymin hyvinkääläisen myrkyttäneen koko Nurmijärven vesijohtoveden menneellä viikolla.

Pro nappaa tästä mattoalustalle muuttamisesta järisyttävän edun hallissa kuin hallissa, sillä syksyn aiemmassa Tren turnauksessa, Herra Ninon juuri ennen peliä antamia ohjeita mukaillen, ”kun seuraat näitä maton saumoja, niin löydät perille molempiin suuntiin”. Helpottaa kummasti. Aiemminhan nuo parkettien koripallo- sun muiden viivojen seuraaminen on saanut pelaajamme hieman harhailemaan, mutta nyt on selvät raiteet, joihin luottaa. Keskiympyrä tosin tiedostetaan edelleen suureksi haasteeksi, jonka pyörteistä kokemusta hankittiin jo heti kauden alkuun. Uuden hallin astmakertoimeen liittyen edelleen odotellaan sitä FB-ryhmää - ”Jos sata tykkää, niin E. Kujala ajaa Hyvinkään hallin sähkökäyttöisen siivousmopon Rusalle. Jokaiseen peliin.”

Olosuhteet kauteen siis kunnossa. Toisin kuin Göteborgissa. Hallihan ei vetänyt kuin vaivaiset 700 katsojaa. ”Tää nyt on vähä tällanen”, ”Onneksi saadaan ensi vuonna uusi..isompi ja parempi halli”. No onneksi tosiaan! Koko joukkue onkin todella huolissaan salibandyjoukkueiden oloista Ruotsissa ja toivoo, että siellä saadaan edes jonkunlainen roti asiaan.

PS. Jos/kun Pixbon manageri luet tätä, niin toimitusosoite vanhan hallin lähettämiseksi Nurmijärvelle on edelleen sama J Klubbhusetin sivutoimipiste voidaan pystyttää siinä samalla.

Niin, ja pelejä oli. Kaksi. Jatkoa seuraa 6.10. Happeelassa. 

Göteborgin laitamilla!

Liiganaiset kävivät viime viikonloppuna länsinaapurissa harjoitusturneella, otteluita pelattiin neljä ottelua, vastustajina Pixbo (pronssia 2011-2012), Pixbo ibk (1-div), Kais Mora A-juniorit ja Kais Mora (hopeaa 2011-2012). Joukkue saapui kahdessa erässä perjantaina ja illalla päästiin jo tositoimiin Wallenstamhallenissa Mölnlyckessä. Tiukkoja pelejä ja iloista retkitunnelmaa kesti aina sunnuntaille asti jolloin illasuussa palattiin kotiin. Timin raportti retkestä TÄÄLLÄ. Ensi viikonloppuna pelataan IFT-turnauksessa Tampereella, siitä lisää PÄÄKALLOn sivuilla

Sehän on Haapis!

Haapis ottelun jälkifiiliksissä

Liiganaiset pelasivat harjoitusottelun tiistaina 28.8.2012 klo 20:00 Rusalla M-Teamia vastaan. Ottelu päättyi 4-2. Syyskuun toisena viikonloppuna SB-Pro matkustaa Ruotsiin Göteborgiin harjoitusturnaukseen ja sitten Tampereella syyskuun puolivälissä. Joukkue alkaa olla kasassa kun vielä Mia Rinta-Valkama allekirjoitti pelaajasopimuksen ja liittyi joukkueeseen. Liiganaisten kausi alkaa la 22.9.2012 klo 18:45 kotiottelulla Rusalla Tikkurilan Tiikereitä vastaan ja jatkuu heti su 23.9.2012 klo 15:45 niinikään kotiottelulla SPV:tä vastaan tällä kertaa poikkeuksellisesti Campo-Sportissa Vantaalla.