maanantai 29. lokakuuta 2012

Mikä meininkii..!?


Valmistautuminen viikonlopun peliin alkoi luonnollisesti jo hyvissä ajoin ja Oulun reissun lentomatkan business-luokan tarjoiluistakin oli toivuttu, toiset hieman hitaammin tosin. Perjantain treeneihin pääsivät paikalle talvirenkaineen myös ikkunattomat ihmiset, sillä kaikkien onneksi puolet suomalaisista kertoi Facebookissa lunta todellakin satavan. Hallissa väriä iltaan toi eräänlainen hiilikuitusade, sen verran tarkasti L. ”Haninpoika” Hietamäki toteutti ohjeistusta ”Vedetään hullun kovaa”. Rangaistuksiahan napsahti totutusti jälleen saman tien. Loppuharjoitukset Salmen mailalla, jotta reisihapotus matalassa asennossa olisi maksimaalinen ja syyskauden ajan korkeintaan yksi Vauhtihirmun mehujuoma per ottelu.

Jotain juomaa olisi tarvittu lauantaina heti pelitapahtuman alkuun, kun Kivinen päätti (ihan itse) tuoda makupalan ensi vuoden omakustanteisesta kalenteristaan pukuhuoneeseen. Kivinen korostaa, että kokonaisen kalenterin julkaisu jätetään aivan tämän vuoden loppuun, mutta jos plagiointeja ja vuotoja mediaan tapahtuu fanien taholta, saatetaan tätä odotettua tapahtumaa siirtää protestina vielä pidemmälle. Joukkue toivoo sormet ristissä, ettei esimerkiksi huollon epäilyttävä innokkuus kuvaa kohtaan kostaudu. Pron hovikuvaajalla on toki oikeudet levitellä tätä materiaalia rajattomasti ja tämän viikon alkulämmöt juoksennellaankin liimaamassa kalenterijulisteita kunnallisvaalimainosten päälle. Ei tietenkään HV:n mainosten.

Survival on juurikin oikea termi tähän kuvaan.
Valmennukselle promokuva onneksi avautui vasta parin pelatun erän jälkeen. Kuvahan tietysti hämmensi valmentajat, valmentajat hämmensivät kentälliset ja yli kolmen minuutin palaveri hämmensi pelaajat. Tällä teemalla suunnistamisen tuloksena ja päivän yhteenvetona lukkoon saatiin lyötyä ainakin pikkujoulupäivä, suihkun ovet, muutamat pohkeet ja todennäköisesti hetkellisesti myös koko porukan ajatusvirta.

Loppuviikosta Pron matkailujaosto lähtee Sveitsiin siirtämään käkikellot ja Lumiat talviaikaan ja muilta otetaan Kinnusen mukaan senkka nenästä. Joukkue kaiveli muistikuvia vanhoista Kummeleista ja toivoo kyseisen senkan lähtevän yhtä kivuttomasti ja ripeästi kuin jojon Potilas Saariselta samaisesta nenulista. 


Viikonlopun päivitykset:

  • Salibandyliigan tilastot muokataan "kunnallisvaalimuotoon", jolloin voittaja on se joukkue/pelaaja, joka on neljän vuoden takaisesta tilanteesta parantanut eniten.
  • Kaikki hallien lähistöillä olevat mittarit muokataan nollalämpötilassa näyttämään +0 eikä -0. Muutoksella ratkaiseva psykologinen vaikutus, jolloin ulos voidaan vielä mennä juoksentelemaan näinkin kylmällä säällä.



maanantai 22. lokakuuta 2012

Pikkujoulut Vaajakoskella

Kauden ensimmäinen uhkapelikierros rävähti käyntiin samalla hetkellä lentokoneen potkureiden kanssa. Viime kausien arvontaversio voittomaalin puttaajasta oli muuntautunut viikkorahapäivän kunniaksi aitoon vedonlyöntiin ja kertoimia laskeskeltiin malttamattomina. Veikkaus Oy:n reklamaation pelossa panokset iskettiin kehiin yläilmoissa; tilannetta tarkkaillaan ja Pro-Bet rullaa suunnitelmien mukaan myös asfaltin läheisyydessä tulevina kuukausina. Tätä ennen toki JoJot järjestävät yrityksen kirjat Bahamasaarille (kenties samalla koko Pronkin). Unilelujen ostosta ja namirahoista jääneet kolikot kaivettiin vauhdilla esille ja olisi ilmeistä päätellen muutama kanssamatkustajakin voinut maksaa ruhtinaallisesti, jos operaatio ja koko ryhmä olisi ulkoistettu koneen molemmilla puolilla roikkuville, ikävästi ikkunan näkymän peittäville, tarpeettomille tasoille. Lopputulemanahan vedonlyönnin tuloksen epäillään olleen härskisti järjestelty ja Kinnunen & E.Kujala saavat kirjallisen varoituksen ennen seuraavaa kierrosta.

Ryhmän päästyä yllättävän liukkaalle maan kamaralle, ryöstöretki Ouluun tulkittiin tuttuun tapaan liian kirjaimellisesti ja joukkue tunkeutui pahaenteisesti nimetyn Ravintola Titanicin tiloihin ja tyhjensi buffet-pöydän ennen jonkun onnekkaan yksivuotiaan synttäreitä. Lehto näki ensimmäistä kertaa elämässään Kakkua!! ja Kinnunen pääsi täyttämään vihannesympyröitään. Ruokaa sulateltiin hakemalla Lankiselle maalivahdin kamat Seppälästä ja Hanssoneille lämpöhousut pakkasen varalta. Oulun mediassa oli myös selkeästi rummutettu runsain sanoin ottelusta jo ennakkoon, sillä jopa kaupungin demarit yrittivät pehmittää joukkuetta ruusuilla, joita osa erehtyi vastaanottamaan. ”Älä töni mun kaveria” –pinssit olivat kuitenkin jo jopa poliitikoilta liian selkeä viittaus ja näitä osattiin paremmin välttää.

Pinssit ehtivät kuitenkin vaikuttaa alitajuisesti ja itse ottelun ensimmäisen erän tarjonta Prolta oli yhtä ruhtinaallinen kuin paluumatkalla vietettyjen Vaajakosken pre-season pikkujoulujen menu: kalkkunaa ja sinappia. Kiitokset Mintulle reseptistä. Alusta onneksi reipastuttiin ja kaksi pojoa takasi rauhan paluumatkalle. Muita muistikuvia ei ottelusta juurikaan jäänyt pelaajille eikä tuomareille yksittäisen ”ruokamyrkytyksen” riehuttua hallin käytävällä juuri ennen esittelyjä. Chili teki kepposen ja pam pam, Vaajakoski here we come. Etelää kohti toteamaan, että on se Esterin takamus vaan rajaton.


Oulun matkan tärpit:

·         Enkelikuoro Laitinen, Kippilä & Lankinen vaivutti ryhmän kohti söpöjä unia illan pimentyessä. Kato Ritukin on ollut joskus kolmetoista. Tosin sitten palasi kehiin Puuttuva Palanen Haapasalo, joka Robinin fanittamisen kunniaksi oli matkalle poiminut kengätkin eri paria…
·         Pohjoisen alkulämmön musavalinnat saivat Hanssonitkin pidentämään venyttelyosiotaan. Mistä näitä levyjä saa?!
·         Kiikarit rikki ja rytinällä, oikeesti! Prolaisten reisilihakset eivät näin kovilla ole olleet pitkään aikaan koko joukkueen jännittäessä ottelun viime minuuttien läpiajoa puolittaisessa kyykyssä valmiina ryntäämään kentälle.



Prolainen on terve kun se leikkii. (Kuvan henkilöt ja unilelut eivät tosin todellakaan liity tapaukseen... Sainio haluaisi myös tiedustella Finavialta tuon lentokentän leikkipaikkakopin vuokran hintatasoa, neliöitä kun näyttäisi löytyvän saman verran kuin nykyisestä asunnosta. Taustan keittiökin siistissä kunnossa ja kalustus muutoinkin kohdillaan.)




maanantai 15. lokakuuta 2012

No trespassing.


“Kotitaika” jatkuu eli tämänkään viikonlopun jälkeen kukaan ei tiedä mikä halli, missä pukuhuone, millä pelataan ja kenen vastuu. Suominenhan kylvi vastustajiin jo hallin käytävillä pelon siemeniä laulellessaan (jälleen) “Who are you and where are you from? We don’t like when visitors come. AH AH!” Todellisen hämmennyksen kysymys aiheutti heille, jotka tunsivat, etteivät ole juuri mistään kotoisin...  Joukkuetta onkin aivopesty näillä Adamin sanoilla päivittäin ja vierailijavihulaisia karsastetaan jo melkeinpä luonnostaan. Herra Nino tosin jälleen poikkeuksena juoksuttelee pelaajilla sellaisia peltokuvioita, kaarteita ja kiemuroita, höystettynä levottomilla hälytyslähetysäänillä, että kyllä selkeästi jonkunmoisia vierailijoita joltakin planeetalta odotellaan. Tähän mennessä ainoa signaaleihin vastannut on totutusti saman mielentilan omistaja HV, joka erehtyi jo päivää ennen Porvoo-peliä hallille.

Lauantai-illan jännimmät hetket Harryn näkemisen lisäksi koettiin, kun Sirkus Kippilä suoritti Rusan matolle kokovartaloputsausta, mutta nousi onneksi nopsaan ylös. Vanhempi ”näkeehän sen kumpi” Kujala kun nimittäin oli jo hyökkäyskulmassa täysin valmiina tuplakuperkeikkanumeroon, jota on harjoiteltu sinnikkäästi (ja harvemmin menestyksekkäästi) kesätreenien pääteemana. Laitinen oli myös lähtökuopissa ryntäämässä mukaan - tyylipuhdas suoritus olisi kyllä löytynyt takataskusta, mutta ilman mäkihyppypukuaan ei Mirva areenalle suostunut. Katsojille korvauksena menetetystä kokemuksesta tarjottiin tilalle muutama jonglöörauspainotteinen vaihto. Myös maalivahtiosasto kantoi kortensa kekoon; Loisan Ihmismuuri-numero jatkui koko viikonlopun Kivisen tyytyessä yhteen näytökseen lauantain Näkymättömänä Miehenä.

Sunnuntain aamupalaveri oli neuvottelukabinetissa kahveja ja munkkeja vaille valmis ja vain tiikeribalsamin ja eilisten pelipaitojen ujo tuoksahdus kertoi uuden kisapäivän alkamisesta. Toki neuvotteluhuoneympäristön innoittamaa Veijasta jouduttiin hieman estelemään esittelemästä PowerrrPoint-diojaan ja Salibandyn opetusvideokin jäi vilkaisematta uutuutta hohkanneen VHS:n aiheutettua teknisiä ongelmia.

Valmennus pissi hunajaa huomatessaan pukuhuoneessa kaksi valkoista Wickman-paitaa ja onnitteli itseään seuraavien kaksosten löytämisestä. Mira teki omat johtopäätökset ja päättikin harjoitella pelin ajan tanssiliikkeitään Dance!:n osafinaaliin, josta todistusaineistoa aiemmassa blogipostauksessa. Tästä juttuvinkistä pisteet hovikuvaaja Jartsalle. Toki valmennuksen onneksi 2xWickman ei ole kauempaa kuin Nurmijärveltä haettu. Hanssonithan piti kuitenkin taluttaa hallille aikoinaan hieman kauempaa…


Viikonlopun miinukset:

-          Pron ihmisoikeusjaosto huomauttaa, että Vähäkoskea on selkeästi pidelty kaltereiden takana hirmuisessa nälässä viime viikot. Kentällä kun viiletti pieni eläin ja sen ulkopuolella kului kiloittain vauvaporkkanoita.

-          Salmi innostui loukkiosaston pinkistä/punaisesta (valokuvamuisti pettää – noh, söpö se oli kuitenkin) käsikorusta ja halusi samanlaisen itselleen. Huolto ilmoitti viimeisen menneen epäilyttävästi uutta joukkuettaan pakoilevalle Mintulle ja Tilsu joutuneekin palaamaan pettyneenä kehiin samoin tein.

-    Jopa liiganaisten blogissa toivottiin seuraavaa raporttia vasta Oulun matkan jälkeen, mutta mitäpä laitoitte salasanat jakoon...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Liiganaiset aloittivat Suomen Cupin pelit

Liiganaisten ensimmäinen Suomen Cupin ottelu pelattiin sunnuntaina 14.10.2012 Campo Sportcenterissä, vastassa oli Porvoon PSS. Ottelu päättyi liiganaisten voittoon 10-0.
Seuraava ottelu on liigaottelu OLSin vieraana Oulussa 20.10.2012, matkaraporttia retkeltä odotellessa kuvia ottelusta Suomen Cupin ottelusta:







maanantai 8. lokakuuta 2012

Parempi nappi korvassa kuin naula päässä


Valmennuksen enneunista huolimatta kaikki ajoissa paikalla Jyväskylässä ja sakkokierroksilta säästyttiin. Batman ja Robin ehtivät jakamaan ohjeita sukulaiskierroksesta huolimatta, mutta tuotannollisista syistä tästä ensi vuoden, vähemmistötkin huomioon ottavasta, Unelmien poikamies – sarjan kotikaupunkikierroksesta ei vielä sen enempää, vaan nappi korvaan ja menoksi.
                            


Ottelu tiivistettynä ja erittäin tarkasti seuraavassa, tapahtumia ja niiden aikajanaa muokattu rankasti:

Pelin juoni tuli selväksi heti alusta asti. Korvanapin asettelun huumassa luultiin vastustajan käyneen keilaamassa uunituoreen keltanokan, debyytistään mainiosti suoriutuneen Suskin, nurin hänen esittäessään protokollan mukaisen alkuesittelyjen kuperkeikan ja valmennus käskikin laittaa luun kurkkuun moisesta. Vihollinen luuli huutoa omaksi käskytyksekseen, kuuli kaiken lisäksi väärin ja löikin pallon Kujalan kurkkuun. Seuraavaksi kasattiin kurkkuvoileipää oman vaihtoaition edessä Pron ylivoiman lopuksi parin ”nopean lähdön” omaavan pelaajan toimesta. Vaihtopenkillä puolustaja Lehtimäki painoi pään alas myötähäpeän johdosta, bongasi hihastaan uutukaisen mainoksen ja tulkitsi tekstin ”Ojenna kätesi. Luovuta verta.” pelillisenä ohjeistuksena. Ilmeisesti häntä ehti kuitenkin rauhoittelemaan Suominen, Adam Lambertia luonnollisesti hyräillen, ja jo perinteeksi muodostunutta väkivaltaisuus-jäähyä ei nähty tällä kertaa. Ehdittiinpä vaihtoaition laidalla muistella vanhoja hyviä aikoja jalkasyöttö!-huudoilla ja vielä parit ilmat ulos, 0-6 lopputulos.

Huvipuistokauden loppumisen kunniaksi Linnanmäen hengessä siis edettiin, pelillinen vuoristorata natisi liitoksissaan ja törmäilyautoja testattiin useampaan kertaan. Hattarasta ei sentään tullut paha olo kenelläkään.
Pelin jälkeen puhelimien akut oli saatu pukuhuoneessa ladattua menomatkan Facebook-maratonin jäljiltä ja jokunen niistä näytti paluumatkan metsänetin väpättäessä, että Kohonenkin on elämässään nyt missannut ainakin yhden rankkarin. Bussimatkustelu muutoin oli jälleen tutun rauhallista eikä väsymystä tai huonoa huumoria esiintynyt ollenkaan.

Ja vielä viikonlopun plussat:

+        #13 – Haapis totutusti vie asioita eteenpäin. Palloa, pelaajia, laitoja, maalikehikkoa ja tänä lauantaina myös Pron ravitsemuskulttuuria. Heseen pelin jälkeen – projekti ei vielä tuottanut tulosta, mutta uusi Jojo kyllä tulee huomaamaan, ettei Haapiksen ja hänen päämääränsä (tai käsilaukkunsa) väliin kannata ehdoin tahdoin asettua.

+      # 47 – Yläaste loppuu aikanaan. Miina näytti esimerkkiä ja veti rohkeasti nörttilasit päähän. Sai silti ruokaseuraa abcilla.

+       SB-Pro (now?) - NST Future      12-9
Nuoriso testasi sunnuntain päätteeksi, kuinka monta maalia voi pelissä antaa viholliselle ryssimättä loppukirissä.