Maailmanloppu..

Ja taas oli hieman ylimääräistä hälinää valmistavalla harjoitusviikolla. Pikkujoulujen Amazing Racen tuloksista ei enää kapinoitu huomattavasti, mutta treenikalenterin loppuminen jouluun aiheutti joukkiossa epäilyjä maailmanlopusta. Osa jo ehti tilailla bussilippuja kohti Klaukkalaa ja Campoa; nämä kun olivat mainittuina kalenterissa, ja tästä näppärinä pääteltiin, että juuri nämä kaksi kaunista, ihania ajatuksia mieleen tuovaa, lintukotoa olisivat turvassa turmiolta. Supon käytäviltä kuultu huhu kertoo, että poliisi on valmiudessa kaiken varalta, jos väenpaljoutta näissä muutenkin suosituissa turistikohteissa ilmenee. Onneksi Kino Ninnunen saapui taas pelastamaan maailman, joulun ajallekin saatiin ohjelmaa eikä kalenteri lopu näillä näkymin ikinä.

Lauantaina keskittyminen selkeästi kuitenkin kärsi vielä tuhoisaa päivämäärää 21122012 odottelevista tunnelmista – tulevasta treeniohjelmasta kun tosiaan kerrottiin vasta pelin jälkeen. 

Virhe 1.

Päätettiin, että yritetään nyt kuitenkin parhaamme, onhan tässä perjantaihin asti aikaa, ja isketään se pallo sinisen jengin maaliin. Mutta. Niillä ryökäleillähän oli valkoiset peliasut – sekasorto jälleen suunnaton ja kaikki uusiksi. 

Virhe 2.

Todettiin, että enää kaksi peliä, niin sitten koittaa joulu. Pari pelaajaa innostui lahjojen toivossa liikaa ja hankki itselleen saikkua jo sunnuntaille. 

Virhe 3.

Jotenkin selviydyttiin kuitenkin sunnuntain puolelle ilman turpaan ottoa. Lehto raahattiin hallille kuumeisenakin, jotta hämmennyksen tarpeessa saataisiin tukea valmennuksen hallusinaatioille ketjukoostumuksien ja taktiikan osilta. Tämä arpa jätettiin kuitenkin raaputtamatta, sillä valmennus koki Lehdon kuumehöyryiset visiot liian selväjärkisiksi verrattuna omiin kuvioihinsa.

Loput joukkueesta yritti kovasti muistaa olevansa ottelutapahtumassa, mutta tuijotteli lumoutuneina vain Tikkurilan uutuuttaan hohkannutta juomapullon täyttöpistettä. Jo ihanan kuluneen parketin korvanneen pelimaton kohdanneelle joukkiolle tämä oli hieman liikaa, ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan. Täydelliseksi satumaaksi muuttunutta peliareenaa ihmetellessä tunnelma muuttui kentällä yhtä lämpöiseksi kuin Kippilän matkailujaostolla rantatreeneissä (+33 onkin Tikkurilan epävirallinen lämpöennätys tänä talvena). Onneksi joku jossain välissä kävi raapimassa muutaman maalin ja päästiin nopsasti ulkoilmaan viilentymään.

Pyhien jälkeen Rusalla todetaan, onko pakki jumissa lanttulaatikosta vai lanttu jumissa pakilla laatikossa. Sitä ennen koko joukkue toivottaa Mahtavaa Joulua seuraavan kuvasarjan myötä. (Kuvat kotialbumeista, oikeuksia ei kenelläkään, mihinkään.)

Kallu, joukkueen leipuri, viettää tunnetusti suloisen disneyjoulun,
josta ei lämpöä, rauhaa ja pumpulia puutu.
Projektin vastaava rakennuttaja A. Aaltonen :) 

Yleensä totuus tulee lapsien, juoppojen ja Hanssoneiden suusta, mutta tällä
kertaa kumpikaan kaksosista ei myöntänyt tämän "joulu"kortin olevan
satavarmasti alunperin heidän ideoima.

"Jos oikeen pinnistää, niin saankohan kolmoisleuan?
Noh, parempi onni joulun jälkeen!"

Ja näin innoissaan Loisa on joulusta!!

Järkyttävää pyöritystä

Vihdoin joulukalenteri korkattiin, musiikki pauhasi, jännitys tiivistyi ja juomapulloja etsittiin joukolla. Ei ole muuten tällä kaudella jännittänyt ketään näin paljon. Alkoi hallitsematon pyöritys ja hikivirrassa kalpeni Niagarakin, reisissä hapotti ja tuntui, ettei kotiin pääse ikinä, jos osoitteensa sattuu edes enää muistamaan. Ruuvikin kiristyi matkan varrella monesti. Rypistyksen jälkeen ryhmä totesikin, että huipulle on vielä matkaa.

Noin seitsemän minuuttia.

Tai yhden Greyhound-remixin verran.

(Todentuntuisia flashbackeja tiedossa näistä intervalleista oikeana jouluna eli 20.12.2012 Hartwallilla).

Spinning-tunnille saapuneet kielitaitoiset Prolaiset luulivat kyseessä olevan kevyen lenkin jälkeisen pyörtsäreiden harjoittelun. Paitsi tietysti jo käytännössä lajin ammattilaiset Lehtimäki ja Salmen Tiia. Totuuden (ja parien juoksutrikoiden) paljastuttua alkujärkytyksen alta, unohdettiin kylmästi mailan ja pallon kanssa pyörimiset ja todettiin kauden suurimman haasteen olevan edessä ja rohkeasti joukkio nousi ratsaille. Ennen tuntia yritettiin myös psykologista painetta vähentää kaikin keinoin; hammaslääkärin vastaanotollakaan ei kannata suuremmin vilkuilla niitä ulos tulevia ihmisiä, joten samasta syystä yritettiin käytävällä vältellä edelliseltä tunnilta pois raahautuvia läpimärkiä paitoja.

Urhoollisesti jokainen ylämäki saatiin vedettyä ja ilmeisesti tänään ainakin kaksi joukkueesta on pystynyt kävelemään portaita. Kokemuksen jälkeen kilpapyöräilijöiden lääkkeiden tukkukäyttökin sai uudenlaista perspektiiviä, aiemmin kun nappeja luultiin lajissa vedettävän vain sen takia, että sisätreeneissä maisema vaihtuisi rivakammin. Palkinto Tour de Klaukkalasta odottaa kuitenkin jo kulman takana tonttujen vieressä. Huomenna päästään treenien jälkeen pikkujoulujen makuun ja palanen Hesarin pikkujouluohjeista onkin muokattu joukkueen käyttöön. Toivottavasti TTVK ei vedä herneitä nenään plagioinnista.

Kevyttä rautaa vierailulla

Ennen kuin päästään treeneissä kelaamaan videoita ja vilkuilemaan, mitä ihmettä siellä pelissä tapahtui, kuvasarja kertokoot olennaisimmat hetket lauantailta. Blogi kiittää kuvista Juha Vääräkangasta sekä Light Ironin tyttöjä vierailusta Ruskeasuon trooppisessa ilmastossa!
Pornaisten asukkeja ei kuitenkaan voida syyllistää mielivaltaisista kuvateksteistä, joista vastuuta ei ota kukaan. Taaskaan.

"Tonne päätyyn ja takasin juoksette viis kertaa ja se kolme 
               kertaa ja vikat täysillä. Kysymyksiä..?"

"Kippola ja Sainio, otatte sen maalin edustan nyt kerrankin tarkasti.

Ja Loisa, näillehän et sitte heitä, mieluummin vaikka vastustajalle."

  "Jos peitän siun pelinumeron kädellä, niin ei kai sitä maalia 

           voi hyväksyä, jos ei nähä tekijääkään..."

           "Alkaa tää oikee jalka puutuu, huomaisko nää, 

              jos kävisin tuolla vaihdossa välillä.."

                                    "Huomas!!"

     "Enää 514 pomppua ja se on uus ennätys. Mamma, titta!"

       "Ei se oo mikään syy juosta hitaammin, vaikka sulla 
            olis kolmet vaipat!! Come on, pampers."






             "Kallu, jossain vaiheessa sun vaan on 
              alettava tekee nää koulutehtävät ite."

        "Nii, salibandy, joo. Et oo tennistä ikinä harkinnu..?" 

"Jos mä meen vähän tänne alemmas, niin ei tartte 
junioreiden kurkotella. 
Tää on kyllä vika kerta, kun näitä poissaololappuja allekirjotan.."



Ennen kuin päästään lauantaina testaamaan tuuleeko Pron vai Clässicin joulukalenteriluukuista enemmän, niin tämä viikko keskitytään hankkimaan lisää näkyvyyttä joukkueelle myös pääkaupunkiseudun lehdistä.
Ilolla blogi huomasikin Mirvan tehneen lopullisen läpimurtonsa etelän valtamedian tietoisuuteen ts. Metro-lehden ristikkoon. Tähän ei joka tyttö pystykään!

Puhu pukille - se vastaa ruotsiksi

Pakki-sentteri-veskari-huoltaja-valmentaja Lankinen oli aloittanut lauantaisen synttäriaamunsa, kuten huhujen mukaan kaikki muutkin viikonloppuaamunsa, pullanleivonnalla noin puoli kuusi. Viikon treenijaksoa tasapainolaudan korkeuksista tarkkailtuaan Lankinen oli tietääksemme todennut, että tulevista peleistä tulee hyvinkin mauttomia, jos asiaan ei puututa keittiön suunnassa. Voitosta luvattujen leipomusten toivossa sokerinhimoinen, tuleva diabetesryhmä, juoksentelikin seinille jo ennen lämpöjä samalla kun huolto tilaili keväälle litroittain insuliinia ihan vaan varmuuden vuoksi. Lehto nimettiin injektioruiskujen vaihdosta vastaavaksi viittaamatta mitenkään hänen liikkumisalueeseensa Kannelmäen sekä Kallion hollilla.

Lauantain ottelu sujui toivotun ripeästi, kun seremoniakuulutusten perusteella toisella tuomareistakin pelipäivä oli juhlapäivä. Siinä ei illan syntymäpäiväohjelmaa jo odotellessa paljon kättä nosteltu ja ennen erien alkua suoritettavat joukkueiden yhteiset huuteluthan ovat myös reilusti yliarvostettuja. Prolaisetkin kokoontuvat maalille lähinnä teroittamaan toisilleen, että tämä on tytöt nyt se OMA maali, toiseen suuntaan pitäisi vetää. Tarkennuksi vielä kyykytetään pari valinnaista pelaajaa melkein maton pintaan, jotta viesti varmasti menee perille. Koko ryhmä kuitenkin kiittää joutuisasta tuomaritoiminnasta ja lähettää toiveen erotuomariasettelun head directorille, että synttärisankareita ihmeessä lisää peli-iltoihin.

Sunnuntaina sokerihumalaa saatiin ylläpidettyä vielä pari erää, mutta horrokseenhan siinä lopulta päädyttiin. Loppuanalyysissa nähtiin ratkaisevaksi käännekohdaksi toinen erätauko, jolloin alhaisen verensokerin sumentamat pelaajat hämääntyivät samoille sijoille pukuhuoneessa eksyneistä Laitisen hattarahuulirasvasta ja joukkueen joulukuvan rekvisiitaksi tarkoitetusta pukin parrasta. Viimeinen erä menikin sitten parran palasia rykiessä ja kanssapelaajille hattaran sitkeyttä ja olematonta makua kirotessa.

Iltapäivän päätteeksi todettiin, että koko viikonlopun tapahtumathan oli järjestetty Pron salaliitto-osaston toimesta vain ja ainoastaan juuri kyseisen joulukuvan ottamista varten ja kahden päivän ravaamisen ja sokeriryöpyn saldona olivat joulunpunaiset naamarit ja pullaposket koko ryhmällä. Tämän lisäksi Kippilää oli juoksutettu armottomasti joka suuntaan, jotta joulupukin roolia tukisi juuri ja juuri ilmoille pihahtava, paljon tavallista möreämpi ääni. Ilmeisesti ainakin asustus onnistui täydellisesti, sillä sen verran innokkaasti vielä omaa cup-jatkopaikkaansa metsästävät Pron juniorit Rautalan johdolla seurasivat katsomosta pukin liikkeitä ja rustasivat lahjalistaa kuumeisesti loppuverryttelynkin ajan.


Parhaat ideat lähiajoilta:

• E. Kujala hankki Kuukauden Pe(i)laaja – pystin jo lokakuulta, jotta projekti ei turhaan häiritse varsinaisia pikkujoulukuukausia. Loistava ajoitus, blogi onnittelee!

•  ”OLS:n valmentaja b näki joukkueensa olleen valmiimpi otteluun ja kiitti pelaajiaan pelin tekemisestä selväksi jo ensimmäisesäs erässä.”
Raporttia (pikkujoulujen jälkimainingeissa..?) Salibandyliigan sivuilta ottelusta OLS-Keppana. Pro haluaa kehittää ideaa ja valmennuksesta tullaan nimeämään ainakin J, V ja G, jotta saadaan huijattua lisää junioreita treeneihin.

Ulkomaanjaostolta terkkuja!! :)
Toivotaan, ettei ollut SAS lentoyhtiönä takaisin päin...

Nenäpäivän jäljillä

Muun Suomen viettäessä Nenäpäivää vasta eilen, Pro veteli kuluneet viikot Senkka Nenästä – päiviä jo hiukan ennakkoon. Valtakunnalliseksi tapahtumaksi lähivuosina pyrkivä ajanjakso sisälsi paljon onnistumisia ja tiukkaa treeniä, kehitti liikkuvuutta sekä kehonhallintaa ja nähtiinpä myös selkeitä harppausaskeleita kehityskaaressa niin tekniikan osilta kuin fyysisten ja henkisten vastoinkäymistenkin ylityksessä.

Tällaista siis valmentajilla. Muu joukkuehan keskittyi lähinnä kunnioituksella seuraamaan tätä suurta taistoa maalivahdin tontin väliaikaisesta täyttämisestä. Kisan tasaisuuden ja itse osumakohteiden innoittamana joukkue melkein jopa sisäisti kaikkien aikojen ohjeistusten oivalluksen: ”vedot maali(vahti)a kohti”. Hyväntekeväisyys ilmeisesti liittyi näihin nenäpäiviin vain lähinnä vaatetuksen suhteen, kun silminnäkijöiden lausuntojen perusteella vastakkain olivat Valko-Venäjä sekä Maastokuvio on uusi musta ry.

Perjantain herkistelytreeneihin panostanut Kinnunen ei kuitenkaan päässyt näyttämään taitojaan keskiviikkona Mosan mäelle asti, sillä joku oli käynyt WinterDangerin louhoksella vetelemässä tulpat putkista ja Pro joutui luovuttamaan sukellusjaostostaan jäsenen pelastamaan maailmaa. Viittaamatta keneenkään suorasti, on usean tapanilalaisen nähty liikkuvan kaivoksen läheisyydessä ennen vahinkojen havaitsemista. Jonkunlainen tunnustus tähän nähtiin myös itse pelitapahtumassa, kun vihulaiset olivat pukeutuneet kokosiniseen. Niinpä niin, jokainen tehköön omat päätelmänsä, mutta… Sininen = Vesi = Sukellus.

Pelissä sukelluksia nähtiin vain ajoittain eikä jäteveden ryöppymistä kentälle aiheuttanut kuin yksi yksinäinen huutelija. Näistä ongelmista selvittiin kuitenkin ryhmäkuviokellunnan lyhyellä oppimäärällä. Tapanilan Sea Worldiin ei Pron tietotoimiston mukaan kadonnut kuin yksi pelaaja. Huhupuheet kertovat, että olisi noussut kuitenkin jossakin päin Thaimaan rannikkoa hymyillen pintaan...  Jälleen kerran tuotannollisista syistä ei tässä kuitenkaan voida paljastaa, että kyseessä on kautta aikojen ensimmäinen Thaimaan BB:n asukasvaihto Suomesta.

Seuraava viikko pommitetaankin sitten biggestboss@nhl.com – osoitetta viesteillä työsulun jatkon puolesta, jotta turkulaiset pysyisivät Mikko Koivun haltioissa vielä vähintään lauantaihin asti. Varakeinona onneksi Kinnunen kalasti jonkin verran uraania tuliaisiksi, joten todella loistavia asioita on luultavasti luvassa lähitulevaisuuden treeneissä ja otteluissa. Toivotaan, että kantaa hedelmää!

http://www.hs.fi/fingerpori/1329104885047

PS. Blogin ylläpito ei edelleenkään ota vastaan ennakkotilauksia edellisen postauksen kalenterista. 

Mr Stoneman nähtävissä suurella todennäköisyydellä pelitapahtumissa, joten paikan päälle vaan huutelemaan.

Prolainen oppii visualisoinnin kautta.
Hovikuvaaja Jarde on tallentanut oppikirjan teesin nro 113:
Kasetin on kestettävä, vaikka taklattaisiin katsomon penkeille asti.

Mikä meininkii..!?

Valmistautuminen viikonlopun peliin alkoi luonnollisesti jo hyvissä ajoin ja Oulun reissun lentomatkan business-luokan tarjoiluistakin oli toivuttu, toiset hieman hitaammin tosin. Perjantain treeneihin pääsivät paikalle talvirenkaineen myös ikkunattomat ihmiset, sillä kaikkien onneksi puolet suomalaisista kertoi Facebookissa lunta todellakin satavan. Hallissa väriä iltaan toi eräänlainen hiilikuitusade, sen verran tarkasti L. ”Haninpoika” Hietamäki toteutti ohjeistusta ”Vedetään hullun kovaa”. Rangaistuksiahan napsahti totutusti jälleen saman tien. Loppuharjoitukset Salmen mailalla, jotta reisihapotus matalassa asennossa olisi maksimaalinen ja syyskauden ajan korkeintaan yksi Vauhtihirmun mehujuoma per ottelu.

Jotain juomaa olisi tarvittu lauantaina heti pelitapahtuman alkuun, kun Kivinen päätti (ihan itse) tuoda makupalan ensi vuoden omakustanteisesta kalenteristaan pukuhuoneeseen. Kivinen korostaa, että kokonaisen kalenterin julkaisu jätetään aivan tämän vuoden loppuun, mutta jos plagiointeja ja vuotoja mediaan tapahtuu fanien taholta, saatetaan tätä odotettua tapahtumaa siirtää protestina vielä pidemmälle. Joukkue toivoo sormet ristissä, ettei esimerkiksi huollon epäilyttävä innokkuus kuvaa kohtaan kostaudu. Pron hovikuvaajalla on toki oikeudet levitellä tätä materiaalia rajattomasti ja tämän viikon alkulämmöt juoksennellaankin liimaamassa kalenterijulisteita kunnallisvaalimainosten päälle. Ei tietenkään HV:n mainosten.

Survival on juurikin oikea termi tähän kuvaan.

Valmennukselle promokuva onneksi avautui vasta parin pelatun erän jälkeen. Kuvahan tietysti hämmensi valmentajat, valmentajat hämmensivät kentälliset ja yli kolmen minuutin palaveri hämmensi pelaajat. Tällä teemalla suunnistamisen tuloksena ja päivän yhteenvetona lukkoon saatiin lyötyä ainakin pikkujoulupäivä, suihkun ovet, muutamat pohkeet ja todennäköisesti hetkellisesti myös koko porukan ajatusvirta.

Loppuviikosta Pron matkailujaosto lähtee Sveitsiin siirtämään käkikellot ja Lumiat talviaikaan ja muilta otetaan Kinnusen mukaan senkka nenästä. Joukkue kaiveli muistikuvia vanhoista Kummeleista ja toivoo kyseisen senkan lähtevän yhtä kivuttomasti ja ripeästi kuin jojon Potilas Saariselta samaisesta nenulista. 

Viikonlopun päivitykset:

• Salibandyliigan tilastot muokataan "kunnallisvaalimuotoon", jolloin voittaja on se joukkue/pelaaja, joka on neljän vuoden takaisesta tilanteesta parantanut eniten.
• Kaikki hallien lähistöillä olevat mittarit muokataan nollalämpötilassa näyttämään +0 eikä -0. Muutoksella ratkaiseva psykologinen vaikutus, jolloin ulos voidaan vielä mennä juoksentelemaan näinkin kylmällä säällä.

Pikkujoulut Vaajakoskella

Kauden ensimmäinen uhkapelikierros rävähti käyntiin samalla hetkellä lentokoneen potkureiden kanssa. Viime kausien arvontaversio voittomaalin puttaajasta oli muuntautunut viikkorahapäivän kunniaksi aitoon vedonlyöntiin ja kertoimia laskeskeltiin malttamattomina. Veikkaus Oy:n reklamaation pelossa panokset iskettiin kehiin yläilmoissa; tilannetta tarkkaillaan ja Pro-Bet rullaa suunnitelmien mukaan myös asfaltin läheisyydessä tulevina kuukausina. Tätä ennen toki JoJot järjestävät yrityksen kirjat Bahamasaarille (kenties samalla koko Pronkin). Unilelujen ostosta ja namirahoista jääneet kolikot kaivettiin vauhdilla esille ja olisi ilmeistä päätellen muutama kanssamatkustajakin voinut maksaa ruhtinaallisesti, jos operaatio ja koko ryhmä olisi ulkoistettu koneen molemmilla puolilla roikkuville, ikävästi ikkunan näkymän peittäville, tarpeettomille tasoille. Lopputulemanahan vedonlyönnin tuloksen epäillään olleen härskisti järjestelty ja Kinnunen & E.Kujala saavat kirjallisen varoituksen ennen seuraavaa kierrosta.

Ryhmän päästyä yllättävän liukkaalle maan kamaralle, ryöstöretki Ouluun tulkittiin tuttuun tapaan liian kirjaimellisesti ja joukkue tunkeutui pahaenteisesti nimetyn Ravintola Titanicin tiloihin ja tyhjensi buffet-pöydän ennen jonkun onnekkaan yksivuotiaan synttäreitä. Lehto näki ensimmäistä kertaa elämässään Kakkua!! ja Kinnunen pääsi täyttämään vihannesympyröitään. Ruokaa sulateltiin hakemalla Lankiselle maalivahdin kamat Seppälästä ja Hanssoneille lämpöhousut pakkasen varalta. Oulun mediassa oli myös selkeästi rummutettu runsain sanoin ottelusta jo ennakkoon, sillä jopa kaupungin demarit yrittivät pehmittää joukkuetta ruusuilla, joita osa erehtyi vastaanottamaan. ”Älä töni mun kaveria” –pinssit olivat kuitenkin jo jopa poliitikoilta liian selkeä viittaus ja näitä osattiin paremmin välttää.

Pinssit ehtivät kuitenkin vaikuttaa alitajuisesti ja itse ottelun ensimmäisen erän tarjonta Prolta oli yhtä ruhtinaallinen kuin paluumatkalla vietettyjen Vaajakosken pre-season pikkujoulujen menu: kalkkunaa ja sinappia. Kiitokset Mintulle reseptistä. Alusta onneksi reipastuttiin ja kaksi pojoa takasi rauhan paluumatkalle. Muita muistikuvia ei ottelusta juurikaan jäänyt pelaajille eikä tuomareille yksittäisen ”ruokamyrkytyksen” riehuttua hallin käytävällä juuri ennen esittelyjä. Chili teki kepposen ja pam pam, Vaajakoski here we come. Etelää kohti toteamaan, että on se Esterin takamus vaan rajaton.

Oulun matkan tärpit:

·         Enkelikuoro Laitinen, Kippilä & Lankinen vaivutti ryhmän kohti söpöjä unia illan pimentyessä. Kato Ritukin on ollut joskus kolmetoista. Tosin sitten palasi kehiin Puuttuva Palanen Haapasalo, joka Robinin fanittamisen kunniaksi oli matkalle poiminut kengätkin eri paria…

·         Pohjoisen alkulämmön musavalinnat saivat Hanssonitkin pidentämään venyttelyosiotaan. Mistä näitä levyjä saa?!

·         Kiikarit rikki ja rytinällä, oikeesti! Prolaisten reisilihakset eivät näin kovilla ole olleet pitkään aikaan koko joukkueen jännittäessä ottelun viime minuuttien läpiajoa puolittaisessa kyykyssä valmiina ryntäämään kentälle.

Prolainen on terve kun se leikkii. (Kuvan henkilöt ja unilelut eivät tosin todellakaan liity tapaukseen... Sainio haluaisi myös tiedustella Finavialta tuon lentokentän leikkipaikkakopin vuokran hintatasoa, neliöitä kun näyttäisi löytyvän saman verran kuin nykyisestä asunnosta. Taustan keittiökin siistissä kunnossa ja kalustus muutoinkin kohdillaan.)

No trespassing.

“Kotitaika” jatkuu eli tämänkään viikonlopun jälkeen kukaan ei tiedä mikä halli, missä pukuhuone, millä pelataan ja kenen vastuu. Suominenhan kylvi vastustajiin jo hallin käytävillä pelon siemeniä laulellessaan (jälleen) “Who are you and where are you from? We don’t like when visitors come. AH AH!” Todellisen hämmennyksen kysymys aiheutti heille, jotka tunsivat, etteivät ole juuri mistään kotoisin...  Joukkuetta onkin aivopesty näillä Adamin sanoilla päivittäin ja vierailijavihulaisia karsastetaan jo melkeinpä luonnostaan. Herra Nino tosin jälleen poikkeuksena juoksuttelee pelaajilla sellaisia peltokuvioita, kaarteita ja kiemuroita, höystettynä levottomilla hälytyslähetysäänillä, että kyllä selkeästi jonkunmoisia vierailijoita joltakin planeetalta odotellaan. Tähän mennessä ainoa signaaleihin vastannut on totutusti saman mielentilan omistaja HV, joka erehtyi jo päivää ennen Porvoo-peliä hallille.

Lauantai-illan jännimmät hetket Harryn näkemisen lisäksi koettiin, kun Sirkus Kippilä suoritti Rusan matolle kokovartaloputsausta, mutta nousi onneksi nopsaan ylös. Vanhempi ”näkeehän sen kumpi” Kujala kun nimittäin oli jo hyökkäyskulmassa täysin valmiina tuplakuperkeikkanumeroon, jota on harjoiteltu sinnikkäästi (ja harvemmin menestyksekkäästi) kesätreenien pääteemana. Laitinen oli myös lähtökuopissa ryntäämässä mukaan - tyylipuhdas suoritus olisi kyllä löytynyt takataskusta, mutta ilman mäkihyppypukuaan ei Mirva areenalle suostunut. Katsojille korvauksena menetetystä kokemuksesta tarjottiin tilalle muutama jonglöörauspainotteinen vaihto. Myös maalivahtiosasto kantoi kortensa kekoon; Loisan Ihmismuuri-numero jatkui koko viikonlopun Kivisen tyytyessä yhteen näytökseen lauantain Näkymättömänä Miehenä.

Sunnuntain aamupalaveri oli neuvottelukabinetissa kahveja ja munkkeja vaille valmis ja vain tiikeribalsamin ja eilisten pelipaitojen ujo tuoksahdus kertoi uuden kisapäivän alkamisesta. Toki neuvotteluhuoneympäristön innoittamaa Veijasta jouduttiin hieman estelemään esittelemästä PowerrrPoint-diojaan ja Salibandyn opetusvideokin jäi vilkaisematta uutuutta hohkanneen VHS:n aiheutettua teknisiä ongelmia.

Valmennus pissi hunajaa huomatessaan pukuhuoneessa kaksi valkoista Wickman-paitaa ja onnitteli itseään seuraavien kaksosten löytämisestä. Mira teki omat johtopäätökset ja päättikin harjoitella pelin ajan tanssiliikkeitään Dance!:n osafinaaliin, josta todistusaineistoa aiemmassa blogipostauksessa. Tästä juttuvinkistä pisteet hovikuvaaja Jartsalle. Toki valmennuksen onneksi 2xWickman ei ole kauempaa kuin Nurmijärveltä haettu. Hanssonithan piti kuitenkin taluttaa hallille aikoinaan hieman kauempaa…

Viikonlopun miinukset:

-          Pron ihmisoikeusjaosto huomauttaa, että Vähäkoskea on selkeästi pidelty kaltereiden takana hirmuisessa nälässä viime viikot. Kentällä kun viiletti pieni eläin ja sen ulkopuolella kului kiloittain vauvaporkkanoita.

-          Salmi innostui loukkiosaston pinkistä/punaisesta (valokuvamuisti pettää – noh, söpö se oli kuitenkin) käsikorusta ja halusi samanlaisen itselleen. Huolto ilmoitti viimeisen menneen epäilyttävästi uutta joukkuettaan pakoilevalle Mintulle ja Tilsu joutuneekin palaamaan pettyneenä kehiin samoin tein.

-    Jopa liiganaisten blogissa toivottiin seuraavaa raporttia vasta Oulun matkan jälkeen, mutta mitäpä laitoitte salasanat jakoon...

Liiganaiset aloittivat Suomen Cupin pelit

Liiganaisten ensimmäinen Suomen Cupin ottelu pelattiin sunnuntaina 14.10.2012 Campo Sportcenterissä, vastassa oli Porvoon PSS. Ottelu päättyi liiganaisten voittoon 10-0.
Seuraava ottelu on liigaottelu OLSin vieraana Oulussa 20.10.2012, matkaraporttia retkeltä odotellessa kuvia ottelusta Suomen Cupin ottelusta:

Parempi nappi korvassa kuin naula päässä

Valmennuksen enneunista huolimatta kaikki ajoissa paikalla Jyväskylässä ja sakkokierroksilta säästyttiin. Batman ja Robin ehtivät jakamaan ohjeita sukulaiskierroksesta huolimatta, mutta tuotannollisista syistä tästä ensi vuoden, vähemmistötkin huomioon ottavasta, Unelmien poikamies – sarjan kotikaupunkikierroksesta ei vielä sen enempää, vaan nappi korvaan ja menoksi.

                            

Ottelu tiivistettynä ja erittäin tarkasti seuraavassa, tapahtumia ja niiden aikajanaa muokattu rankasti:

Pelin juoni tuli selväksi heti alusta asti. Korvanapin asettelun huumassa luultiin vastustajan käyneen keilaamassa uunituoreen keltanokan, debyytistään mainiosti suoriutuneen Suskin, nurin hänen esittäessään protokollan mukaisen alkuesittelyjen kuperkeikan ja valmennus käskikin laittaa luun kurkkuun moisesta. Vihollinen luuli huutoa omaksi käskytyksekseen, kuuli kaiken lisäksi väärin ja löikin pallon Kujalan kurkkuun. Seuraavaksi kasattiin kurkkuvoileipää oman vaihtoaition edessä Pron ylivoiman lopuksi parin ”nopean lähdön” omaavan pelaajan toimesta. Vaihtopenkillä puolustaja Lehtimäki painoi pään alas myötähäpeän johdosta, bongasi hihastaan uutukaisen mainoksen ja tulkitsi tekstin ”Ojenna kätesi. Luovuta verta.” pelillisenä ohjeistuksena. Ilmeisesti häntä ehti kuitenkin rauhoittelemaan Suominen, Adam Lambertia luonnollisesti hyräillen, ja jo perinteeksi muodostunutta väkivaltaisuus-jäähyä ei nähty tällä kertaa. Ehdittiinpä vaihtoaition laidalla muistella vanhoja hyviä aikoja jalkasyöttö!-huudoilla ja vielä parit ilmat ulos, 0-6 lopputulos.

Huvipuistokauden loppumisen kunniaksi Linnanmäen hengessä siis edettiin, pelillinen vuoristorata natisi liitoksissaan ja törmäilyautoja testattiin useampaan kertaan. Hattarasta ei sentään tullut paha olo kenelläkään.

Pelin jälkeen puhelimien akut oli saatu pukuhuoneessa ladattua menomatkan Facebook-maratonin jäljiltä ja jokunen niistä näytti paluumatkan metsänetin väpättäessä, että Kohonenkin on elämässään nyt missannut ainakin yhden rankkarin. Bussimatkustelu muutoin oli jälleen tutun rauhallista eikä väsymystä tai huonoa huumoria esiintynyt ollenkaan.

Ja vielä viikonlopun plussat:

+        #13 – Haapis totutusti vie asioita eteenpäin. Palloa, pelaajia, laitoja, maalikehikkoa ja tänä lauantaina myös Pron ravitsemuskulttuuria. Heseen pelin jälkeen – projekti ei vielä tuottanut tulosta, mutta uusi Jojo kyllä tulee huomaamaan, ettei Haapiksen ja hänen päämääränsä (tai käsilaukkunsa) väliin kannata ehdoin tahdoin asettua.

+      # 47 – Yläaste loppuu aikanaan. Miina näytti esimerkkiä ja veti rohkeasti nörttilasit päähän. Sai silti ruokaseuraa abcilla.

+       SB-Pro (now?) - NST Future      12-9

Nuoriso testasi sunnuntain päätteeksi, kuinka monta maalia voi pelissä antaa viholliselle ryssimättä loppukirissä.

Kotihalli korkattu x 2

Salkkarit jatkuu, kotihalli arvottu, Nino treeneissä, Robinia koppilevyllä. Merkeistä päätellen on uuden kauden aika!

Jostakin syystä Maaniitun tulitikkuaskin puolapuut eivät vieläkään ole tarpeeksi kaukana toisistaan, joten kausi vietetään evakossa, tosin tänä vuonna Hyvinkään sijasta etelän lämmössä ja pääsääntöisesti Ruskeasuolla. Jotta joukkue keräisi hiukan kovuutta heti alkuun, niin tämän viikonlopun sunnuntai kuitenkin vietettiin Itä-Helsingissä, Campossa, jossa vierailemaan päästään myös Cupissa sekä tietysti perjantai-iltojen keskittymiskykyä koettelevissa harjoituksissa.

Rusalta löytyvä pakollinen matto puolsi vahvasti päätöstä kotihallista, sillä sen verran sutjakkaasti joukkueemme hoiti mattorullien pyörittelyn keväällä Hyvinkään paikallisessa luolassa. (Osasyynä hallin valintaan toki sekin, ettei Mirvan tarvitse enää liikkua paikasta toiseen ollenkaan). Protestiksi tästä siirtymisestä tosin epäilemme jonkun anonyymin hyvinkääläisen myrkyttäneen koko Nurmijärven vesijohtoveden menneellä viikolla.

Pro nappaa tästä mattoalustalle muuttamisesta järisyttävän edun hallissa kuin hallissa, sillä syksyn aiemmassa Tren turnauksessa, Herra Ninon juuri ennen peliä antamia ohjeita mukaillen, ”kun seuraat näitä maton saumoja, niin löydät perille molempiin suuntiin”. Helpottaa kummasti. Aiemminhan nuo parkettien koripallo- sun muiden viivojen seuraaminen on saanut pelaajamme hieman harhailemaan, mutta nyt on selvät raiteet, joihin luottaa. Keskiympyrä tosin tiedostetaan edelleen suureksi haasteeksi, jonka pyörteistä kokemusta hankittiin jo heti kauden alkuun. Uuden hallin astmakertoimeen liittyen edelleen odotellaan sitä FB-ryhmää - ”Jos sata tykkää, niin E. Kujala ajaa Hyvinkään hallin sähkökäyttöisen siivousmopon Rusalle. Jokaiseen peliin.”

Olosuhteet kauteen siis kunnossa. Toisin kuin Göteborgissa. Hallihan ei vetänyt kuin vaivaiset 700 katsojaa. ”Tää nyt on vähä tällanen”, ”Onneksi saadaan ensi vuonna uusi..isompi ja parempi halli”. No onneksi tosiaan! Koko joukkue onkin todella huolissaan salibandyjoukkueiden oloista Ruotsissa ja toivoo, että siellä saadaan edes jonkunlainen roti asiaan.

PS. Jos/kun Pixbon manageri luet tätä, niin toimitusosoite vanhan hallin lähettämiseksi Nurmijärvelle on edelleen sama J Klubbhusetin sivutoimipiste voidaan pystyttää siinä samalla.

Niin, ja pelejä oli. Kaksi. Jatkoa seuraa 6.10. Happeelassa. 

Göteborgin laitamilla!

Liiganaiset kävivät viime viikonloppuna länsinaapurissa harjoitusturneella, otteluita pelattiin neljä ottelua, vastustajina Pixbo (pronssia 2011-2012), Pixbo ibk (1-div), Kais Mora A-juniorit ja Kais Mora (hopeaa 2011-2012). Joukkue saapui kahdessa erässä perjantaina ja illalla päästiin jo tositoimiin Wallenstamhallenissa Mölnlyckessä. Tiukkoja pelejä ja iloista retkitunnelmaa kesti aina sunnuntaille asti jolloin illasuussa palattiin kotiin. Timin raportti retkestä TÄÄLLÄ. Ensi viikonloppuna pelataan IFT-turnauksessa Tampereella, siitä lisää PÄÄKALLOn sivuilla

Sehän on Haapis!

Haapis ottelun jälkifiiliksissä

Liiganaiset pelasivat harjoitusottelun tiistaina 28.8.2012 klo 20:00 Rusalla M-Teamia vastaan. Ottelu päättyi 4-2. Syyskuun toisena viikonloppuna SB-Pro matkustaa Ruotsiin Göteborgiin harjoitusturnaukseen ja sitten Tampereella syyskuun puolivälissä. Joukkue alkaa olla kasassa kun vielä Mia Rinta-Valkama allekirjoitti pelaajasopimuksen ja liittyi joukkueeseen. Liiganaisten kausi alkaa la 22.9.2012 klo 18:45 kotiottelulla Rusalla Tikkurilan Tiikereitä vastaan ja jatkuu heti su 23.9.2012 klo 15:45 niinikään kotiottelulla SPV:tä vastaan tällä kertaa poikkeuksellisesti Campo-Sportissa Vantaalla.

KESÄ!!!!!

Liigaisten kesä on alkanut! Vauhdikkaan kauden jälkeen on aika keskittyä kesäharjoitteluun ja uuteen kauteen kesästä nauttien ja edellisen kauden saavutuksia muistellen. Hyvää kesää!

SB-Pro:n liiganaiset siis kukistivat NST:n ratkaisevassa ottelussa 1.4.2012 numeroin 7-2 ja matkaavat lauantaina Tampereelle jossa alkaa taistelu Suomen mestaruudesta. Maalikooste NST - Pro -ottelusta tässä:

Finaalipelien ohjelma tässä:
La 7.4. klo 16.00 Classic - SB-Pro, Tampere Areena
Su 8.4. klo 13.30 SB-Pro - Classic, Martinhalli Hyvinkää
Ke 11.4. klo 18.30 Classic - SB-Pro, Tampere Areena
To 12.4. klo 18.30 SB-Pro - Classic, Energia Areena Vantaa (tarvittaessa)
La 14.4. klo 18.30 Classic - SB-Pro, Tampere Areena (tarvittaessa)

Liiganaiset toivottavat Tiikereille ja NST:lle huikeata pronssiottelua Lappeenrannassa Pe 6.4.2012 klo 16.00 NST - Tiikerit, Lappeenrannan urheilutalo

LIIGANAISET FINAALEIHIN!

SB-PRO liiganaiset selvittivät tiensä SM-liigan finaaleihin voittamalla NST:n kolmannen kerran, tilastot täällä. Loppuotteluissa vastaan asettuu Classic.Asiasta lisää kunhan innostus asettuu normitasolle ;)

Välieriin!

Sb-pro:n liiganaiset raivasivat tiensä välieriin suoraan kolmella voitolla Tapanilan Erä III:sta. Kolmas ja ratkaiseva ottelu käytiin poikkeuksellisesti Sipoo Areenalla jossa peli ratkesi oikeastaan jo ensimmäisessä erässä kun lukemat olivat 4-0. Tilastoihin pääsee tutustumaan täällä.
Ohessa maalit ja vähän muutakin videolla:

Erä III voitettiin jälleen

SB-Pro voitti maanantaina Erä III:n naisten puolivälieräsarjassa . Ottelu päättyi Mosahallilla Pro:n eduksi 8-2. Ottelun tunnelmista Jenni Morottajan mietteet Pääkallon haastattelussa täällä, Mira Wickmanin rankkarista video niinikään Pääkallo.fi:n toimesta täällä. Mikko Hyvärisen hienot kuvat ottelusta täällä. 
Kolmas ottelu siis poikkeuksellisesti Sipoo Areenalla 14.3.2012 klo 18.30 !

Puolivälierät alkoivat voitokkaasti

SB-Pro:n liiganaiset avasivat välierät ottamalla pisteet kotiin kotiottelussa Tapanilan Erä III vastaan peräti 13-1. Vieraat avasivat ottelun pikamaalilla mutta sen jälkeen  peli siirtyikin vastustajan päätyyn. Kujalan sisarukset olivat vauhdissa, Karoliina Kujalan tehot 4+3 ja Elinan 0+4.  Tehokkaina olivat Myös Erika Suominen, Jenni Morottaja, Mirva Laitinen ja Myy Kippilä kahdella maalillaan.
Mikko Hyvärisen mainiot ottelukuvat  katsottavissa täällä.

Seuraava ottelu pelataan maanantaina 12.3.2012 klo 18.30 Erän kotikentällä Mosahallilla ja kolmas ottelu on poikkeuksellisesti  Sipoo Areenalla 14.3.2012 klo 18.30

Runkosarja pelattu, seuraavaksi puolivälierät!

SB-Pro liiganaiset kävivät Oulussa nappaamassa pisteet, Ottelun tilastoihin tästä
Liiganaisten valinta puolierävastustajaksi oli seitsemänneksi sijoittunut Erä III. Puolivälieräpäivät ovat la 10.3., su 11.3., ke 14.3., sekä tarvittaessa la 17.3. ja su 18.3. Lue lisää Pääkallon sivuilta

Runkosarja loppusuoralla, vierailulla M-teamin kotikentällä

SB-Pro:n liiganaiset kävivät elien nappaamassa pisteet kotiin Ruskeasuolta, M-team taipui 11-1. Ohessa kuvia ottelusta. Sunnuntaina liiganaiset matkustavat ouluun OLSin vieraaksi, ohjelmassa runkosarjan viimeinen ottelu.

Elina Kujala tammikuun liigapelaaja !

Sb-Pro:n Elina Kujala tammikuun liigapelaaja! Lue lisää salibandyliigan sivuilta!

Liiganaiset Suomen Cupin VOITTOON!

Tampereella pelatussa loppuottelussa Liiganaiset kukistivat Classicin heidän kotiareenallaan. Katso videokuulumiset ottelun jälkeen täältä (salibandyliiga.fi) Limppari- ja munkkipitoisesta sauna-illasta (oikeesti Moro!!!) toipuvalle joukkueelle isot onnittelut :)

Voittotunnelmissa!

Fanibussi Suomen Cupin finaaliin Tampereelle!

Lähde Liiganaisten järjestämälle matkalle Tampereelle 21.1.2012 seuraamaan Suomen Cupin finaalia. Lisätietoa ja ilmoittaumisohjeet TÄÄLLÄ

Uusi vuosi vauhdilla liikkeelle!

Liiganaisten vuosi käynnistyy kahdella vierasottelulla. Perjantaina 6.1.2012 Mosahallilla Loppiaiskarkeloiden yhteydessä vastaan asettuu Erä III ja sunnuntaina matkataan Jyväskylään kohtaamaan Happee. 14.1.2012 kotiottelussa vieraaksi saapuu Tikkurilan Tiikerit ja sitten onkin jo aika matkata Tampereelle Suomen Cupin loppuotteluun 21.1.2012 jonka YLE televisioi.
Hyvää Uutta vuotta!